Käyn läpi synkän kauteni.
Yhä uudestaan ja uudestaan tahtoisin päästää sinut mieleeni.
Jos olisin väri, esittelisin itseni mustana.
Kertaalleen kuiskaat, olet kaunis kultaisen reunustama.
Tomu, mikä pintaan jää korostamaan.
Pyyhkisit pois tai antaisit olla sillä haluaisit tämän timantin ikuistaa.
En jaksa ajatella mitä huominen tuo tullessaan.
Sinä tiedät jo valmiiksi, joten päätät antaa ajan meitä kuljettaa.
Lasien takana kyynel tippuu useamminkin.
Nostat ne otsalle, pyyhit vedet sanoen tuon olevan tervettä muutenkin.
Haluan piiloutua tuntemattomana tuntemattomiin.
Mutta sinä tiedät sanan, jolla saat minut näkyviin.
Entä jos kaadun keskelle tietä ilman syytä?
Kehotat nousemaan ylös, sillä aikani ei ole vielä.
Mitä jos korkoni katkeaa, enkä jaksa teipata enää mitään?
Naurahdat vastaten "Noin monista kappaleista toiset parit aina löytää"
Käsipari, jonka yhdessä muodostamme.
Olikin vain yksi elämän vaihe.
Ohi vaikein taipale , jonka selätin taas vaihteeksi.
Korosti suupieliäs hymy mikä sai minut kiitolliseksi.
Jos olisin väri, esittelisin itseni keltaisena.
Iloinen pakkaus, joka mieleen jäi värillä mustalla.
Pysyin pystyssä, jaksoin kävellä reunaan pyörätien.
Valmis uuteen kapinaan jos sellainen vastaan tulis viel.
Kysymys kuuluukin, milloin herään?
Kommentit
Lähetä kommentti