Kultaisen taivaanrannan tyttö

Tyttö taivaanrannan kulkee kultaista tietä,
jossa aurinko paistaa täydeltä. 
Tämä on lähtenyt matkalle pitkälle, 
eikä tiedä milloin palaa.
Mutta toivoo löytävänsä rakkauden kolme lahjaa. 

MINÄ. 
Tunnen sinut lähelläin,
olet jossain täällä.
Minä kuulen sinun sanasi,
vaikka tuulenvire yrittää ne pois viedä.
Olen yksinäinen eläjä, 
vaellan poluilla milloin mihinkin.
Jos sinä liityt matkaani mukaan, 
lupaa jäädä vielä yöksikin.
Minä kerron sinulle tarinan kultaisen,
jossa lintu voitti pelkonsa uskaltaen lentää.
Se tapasi yötaivaalla tähtiä, 
esittäen toivomuksen joka kultaisena kehrää.

RAKASTAN.
Tyttö kuullut oli vieraiden sanoja.
Älä koskaan rakastu, sillä eroon se voi kaatua.
Itki murheet vaihtaen kyyneleet hymyyn kultaiseen,
päätti uskaltaen kokeilla uutta reittiä huomiseen.
Ja niin tapasi tyttö  rakkauden , teki poika hänestä onnellisen.
Kultainen laki vannottiin, kultaiset sormukset nimettömiin laitettiin. 
He olivat taivaanrannan tähtöset, kunnes viimeinen loisto katosi.
Tippui päälle kultaista glitteriä, kädet käsissä untenmaassa ote irtosi.



SINUA.
Uinuivat nuo rakastavaiset tähtien keskellä.
Kuitenkin mies heräsi näki prinsessansa sillä hetkellä.
Täydessä horroksessa rakastettunsa sai prinssin tajuamaan,
sai tämä tekemään valinnan oikean sekä väärän väliltä pelastaakseen maan.
Kantoi tämän, laskien sekaan auringonkukkien. 
Suudelma. Eka toka ja kolmas 
antoivat vastauksen.
Istahtivat käsi kädessä puun kullatun alle,
katsoivat silmiin toisiansa lupautuen maailmalle.


Tyttö taivaanrannan kulkee kultaista tietä,
jossa aurinko paistaa täydeltä. 
Tämä on herännyt ymmärtäen tarinan kulun, 
aloittaen alusta elämänsä luvun.
Kultainen askel jonka eteensä otti, korko muisti säihkyä illasta aamun halki.