 |
| Rakkauden askelmat |
Rakkaus. Joka teki minut hulluksi.
Rakkaus, jonka kirjain kirjaimelta lähetin sinulle.
Rakkaus mikä sai minut jatkamaan.
Se olikin vain pelkkä rakkaus, jonka tunsin rinnassani tavattuani sinut.
Yhtenä päivänä kysyt minulta, miksi hymyilen? Päätin vastata yhtä suorasanaisesti kuin kysymyksesi tuli omasta suustasi. Olen vihdoin sujut asian kanssa tajutessani, etten voi saada sinua koskaan täysin itselleni.
Käänsit katseesi takaisin tietokoneesi ruutuun, jatkaen kuin tuota keskustelua ei olisi koskaan käyty.
Istun takanasi, katsoen välillä sinun sojottavia hiuksiasi. Välillä ulos kuin mieleni kaipaisi takaisin kelaamista.
Tavatessani sinut ensimmäisen kerran... Oikeastaan olenko liian hienovarainen jos käytän sanaa "Rakkautta ensi silmäyksellä? " Niin ainakin minä sen tunsin.
En voinut kuvitella, kuinka nopealla tahdilla löysimme itsemme toistemme hellävaraisesta syleilystä. Kaikki tapahtui niin vauhdilla, että sen kuuluisan stop-merkin painaminen ei tullut mieleenkään.
Miten hyvä onkaan sanoa jälkikäteen painavansa sitä, jos mahdollisuus tulisi uudestaan.
Me emme pelanneet pelilaudalla. Tämä ei ollut peli punaisella sekä sinisellä värillä, jotka tekivät toisensa onnellisiksi. Vaan tämä oli yhteys, joka välillämme hallitsi. Pelinappulat, joita me päätimme siirtää kuuntelemalla vieraiden huutoja sekä ohjeita. Miksi teimme niin? Kuinka tyhmiä saatoimme olla? Mihin luotto väliltämme hävisi?
Murruin. Kevät oli vaikeaa aikaa, sillä en saanut itsestäni kiinni. Hassuinta oli, että luulin itseäni tytöksi joka ei jäänyt rakkauteen makaamaan...
Kävin vuodenajat läpikotaisin askel askeleelta kuin videonauhalta lävitse mikä meni vikaan. Joogasin päästen mielenisopukoissa muualle tarvittaessa, nukuin tarinan tarinaltaan lävitse. Join aamukahvin yksin vuoteessani kuunnellen lintujen laulua. Ne perkeleen räkättirastaat eivät ärsyttäneet enää tippaakaan, niinkuin sinun kanssasi kuunnellen aamutuntumaan korkeaa seetä.
Peläten kokonaisen kesän mitä tapahtuu kohdatessaan sinut muuallakin kuin unissa. Kunnes tuli syksy, jolloin kaikki tuo tapahtui. "Moi. Miten kesä meni?" Siinä se.
Huonosti syötyäni, itkien usein itseni uneen, peläten kuolisinko tähän ikävään. Niin sinä korkkaat tämän kaiken parilla sanalla.
Tunsin itseni hölmöksi, miksi annoin tyhmien murheiden jättää arvet itseni pintaan? Miksi huolehdin turhaan?
Hiljaisuus. Hiljaisuus itseni sekä mieleni kanssa.
Yhtenä päivänä kysyt minulta, miksi hymyilen? Päätin vastata yhtä suorasanaisesti kuin kysymyksesi tuli omasta suustasi. Olen vihdoin sujut asian kanssa tajutessani, etten voi saada sinua koskaan täysin itselleni. Yksikin katseesi minuun päin, silmiesi tapitus silmiini tuntee vedoten tätä kaikkea.
"Silmäsi ovat kuin kaksi magneettia.
Niihin jää koukkuun ja pääseminen pois katseesta on liian työläs prosessi"
Haluatko todella tietää mitä olisin halunnut välillämme tapahtuvan?
Okei. Tahtoisin sanoa sinulle asioita, jotka saisivat tekoja aikaan. Tahtoisin tuntea huulesi huulillani, kevyellä suudelmalla. Haluisin kokea sen autiotalon lipan alla juuri siinä missä sade kohtasi meidät. Tekisi mieli tintata sinua ja suudella rikkoutunutta nenääsi.
Haluisin nähdä ne savurenkaat, joita keuhkoistasi ulos päästät.
Haluisin nähdä kuinka hyvä poika muuttui pahaksi. Kuinka paha poika muuttui hyväksi.
"Katsot silmiin, kuulet sydämeni lyönnin.
Sait minut sokeaksi tästä rakkaudesta.
Juuri siksi, annoin sen kuolla."
Olen vihdoin sujut asian kanssa tajutessani, ettei ollut minun syyni että et tajunnut mitä menetit. Oma oli päätöksesi.
Käänsit katseesi takaisin tietokoneesi ruutuun, jatkaen kuin tuota keskustelua ei olisi koskaan käyty.
Istun takanasi, katsoen välillä sinun sojottavia hiuksiasi.
Käännän itse katseeni oveen, josta astuessani ulos olisin tehnyt siirtoni. Nyt on sinun vuorosi heittää noppaa, ottaa ne täydet kuusi askelta jos halusit minun pysyvän yhteisessä pelissämme.
Pyytäisin sinua rakkaani kuitenkin valitsemaan viisaasti. Sillä siirtosi jonka teet voi olla viimeinen tällä laudalla.
Sillä vaikka haihtunut Kapina olisikin liian materialisti muissa tilanteissa, niin vain kerran tämä uskoutuu rakastamaan.
Kommentit
Lähetä kommentti