Siirry pääsisältöön

Hyvä vs Paha...Miten taistelusta voi selvitä?

Tiedätkö sen tunteen, kun haluat kokonaan aloittaa jonkin asian puhtaalta pöydältä?! 
Kun tarpeeksi iso negatiivinen (paska) kerros olkapäilläsi kasvaa ja ylikuormittuu niin siitä pääseminen eroon tuntuu yhdeltä isolta harppaukselta. Kuitenkin uusia askeleita etsiessä täytyy tunnustella varoen mihin astua. Suoraan sanottuna toisesta rotkosta ylös pääseminen tuntuisi vielä isommalta kuin alkuperäisestä siirtyminen uuteen. 

Tänään kerron teille tarinan korosta, joka kirjaimellisesti otti etäisyyttä kaikesta. Korosta, jonka piti tuulettaa päätänsä. Korosta, joka vihdoin pystyy hengittämään ilman happimaskia. 

Olipa kerran...
Paskat ei näin aloiteta tätä tarinointia...

Korko oli oma laatuinen yksilö, joka pääsi kokemaan uskomattomia asioita elämässään. Tutustui uusiin ihmisiin saaden heistä kavereita. Tämä menestyi myös työssä, jota teki. Hänellä on ihana perhe, jota ei koskaan vaihtaisi mihinkään. Tällä korolla oli kaikki mitä tarvitsi ympärilleen. Kuitenkin tällä kultaisella glitterikorolla oli yhtälailla vaikeuksia, kuin kaikilla muillakin maailman kenkäpareilla.

Pahassa maailmassa olevat kengät kävivät keskustelua tästä enkelimäisestä yksilöstä. Vihaten, kiroten sekä moittien yhteistyöhaluista korkoa.

Tuli eteen päivä milloin korko jäikin yksin, sillä hänet tiputettiin porukasta. Yhteiset solmitut nauhat erottivat heidän monen vuotisen ystävyyssuhteensa tuosta noin vain.

Mikä olikaan syynä? 

Hyvässä maailmassa korko pysyi turvassa pahalta. Kuitenkin tätä pelotti ajatella mihin askeleet johtaisivat elämän kieroilla poluilla. 

"Jos istahdan hetkeksi valtaistuimelleni miettimään asioita, pääsenkö siitä koskaan enää ylös?"  

Pitkän ajan kuluttua aurinko uskalsi nousta pilvien takaa piristämään muiden asukkaiden päiviä. Sinä aamuna myös tämä korko jaksoi edetä eteenpäin. Hänestä tuntui kuin olisi saanut enemmän voimaa, joka sai tämän nousemaan johtamaan valtakunnan asioita. 
Listaten uusia asioita ruutuvihkoon, vaihtaen työpaikkaa sekä asuntoa. Jättäen kaiken sen vanhan taakseen. 
Se vaati käyntejä silmälasipäisen tennaripsykologin luona puhumassa huolistaan sekä monia monia monia kuppeja kahvia.
Kuitenkin se auttoi tätä pääsemään ylitse valtakuntaa koskevista huolista.
Korko oli tavallista vahvempi persoona, siitä huokusi onnellisuus pitkiin aikoihin. Se uskalsi hymyillä jälleen. 
Vielä tänäkin päivänä hän pelkää pahan hyökkäystä kulman takaa, mutta tällä kertaa tämä olisi valmis pelastamaan itsensä sekä muut rakkaansa. 

Hyvässä maailmassa kultainen korkokenkä istahti valtaistuimeensa voittajana.  
Kysymys kuuluukin, mikä muu antoi hänelle voimaa jaksamiseen?

Kultaisten korkojen valtakunta


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Korkojen Kapina vierailulla Puoli Seiskassa!

 Korkojen Kapina pääsi toteuttamaan UNELMANSA!  Puoli Seiskan kuuluisa pinkki sohva Toteutuuko mun pitkäaikainen unelma vihdoin ja viimein? Onko tämä oikeasti totta? Yhtenä toukokuun päivänä 2023 tapahtui yksi ikimuistoisin asia... "Minua jännitti tosi paljon kun kävelin Ylen tiloihin.  En voinut uskoa sitä todeksi"  Istahdin aulan sohvalle, josta minut tultiin hakemaan sovitusti. Lähdimme Tuulianna Tolan kanssa kiertämään studioita. Pääsin näkemään miltä uutisstudio, aamutvstudio ja ohjaamo näyttivät. Kurkistin myös maskihuoneeseen jossa tapasin tuttuja kasvoja! Parhain juttu koko kierroksessa oli kuitenkin itse Puoli Seiska ohjelmasta tuttua tutumpi pinkki sohva johon vierailijalla oli kunnia istahtaa haastattelun ajaksi.  Ohjelman juontajat ja työryhmä saivat vierailijan   eli minut viihtymään kaikin tavoin. Kahvia, keskusteluja sekä pientä "haastattelupätkää" oli tiedossa pian.  Ihanan Tuulianna Tolan kanssa juteltiin minun kirjastani joka ilmestyi heinäkuussa 2

Miksi kielletty himottaa eniten?

Aina ja Ikuisesti- Päähenkilön ruutuvihosta  Muistan kuinka Islanti sai minut unelmoimaan villistä vapaudesta. Ja sitähän minä olinkin, mutta kai kuvittelin olevani tilivelvollinen sinulle tulemisistani sekä menemisistäni. Miksi? Paikallisbaarista kantautui akustinen kitaran soitto. Väki seilasi sisätiloista ulos polttamaan tuoppien kanssa. Jo heidän elämäntyylinsä sai turistin tuntemaan miten kulttuuri poikkesi jollain tasolla suomalaisesta. En tarkoita nyt tuopin tavoin, mutta jokin tunnelmassa oli täysin erilaista. Mikä?   Pitkä hiuksiset sällit naurahtelivat terassilla paikallis vitseille, joita sisäpuolelta kantautui laulun mukana.  Tilasin valkoviiniä lasillisen. Valitsen useasti sen makean version, koska... Noh satuin pitämään siitä enemmän kuin kuivasta mauttomasta juomasta.  Pohdin.  Mitä jos olisimme olleet tässä baarissa kahden? Olisimmeko tanssineet viimeiseen asti? Olisitko pyytänyt minua tanssimaan keskelle tanssilattiaa intohimoisen viimeisen hitaan?

Syntinen Askel 3/5

  Puhelin värähtää.  Käännän katseeni yöpöydälleni ja näen tuon tatuoidun muukalaisen nimen ruudulla. Yksi uusi viesti.  Huokaisen syvään. Kehoni nauttii syvästä pelosta, jännityksen tunteesta. Minä hieman tärisin.  Menen seisomaan ikkunan luokse. Katson kadulle verhojen välistä, mutta en näe siellä ketään. Tyhjä ja pimeä tie jatkui jatkumista yksin yksinäisyydessään. Valo vilkkuu yhä puhelimen näytöllä, mutta en käännä katsettani siihen kuitenkaan. Kuulen auton äänen, mutta se katoaa yhtä nopeasti kuin valomerkki kännykästäni. Huokaisen toistamiseen. Katselen yhä tielle ja näen parkissa mustan ajoneuvon. Ikkuna aukenee ja tatuoitu käsi näkyy jälleen. Muukalainen oli palannut.  Mietin lähikuukausia ja sitä kuinka nopeasti aika on vierähtänyt eteenpäin. Vasta äsken oli kiimainen ja kuuma kesä ja tämä likka kulki minihame päällä korkkareissa katuja kesäyön hämärinä pikkutunteina. Yhtäkkinen syksyn tulo, vesisateet ja pimenevät illat saivat minut jonkinlaiseen syysmasennuksen partaalle. M