Mielikuvitusmatka.

Osa Yks.

Syrjäytyminen.
Halusin syrjäytyä niin että muistaisin sen tunteen vielä sulkiessa silmäni.
Pienikin pala oli yhtä suuri määrä puhdasta rappiota, mutta jokin sai minut jatkamaan matkaani.
Kysymys kuuluukin, olitko se sinä?

Aloitin reissun viidentoista sentin koroilla, jotka saivat minut katumaan päätöstäni ensimmäisellä nyppylällä. 

Kuitenkin auringonpaisteessa seisoit odottamassa minua ja annoit syyn jatkaa.
Kysymys kuuluukin, miksi potkit minua kankuille?

Teltta voitti taiston, sillä sen tuhannet palaset alkoivat vittuilla minulle heti ensimmäisenä yönä.
Häälahja, jota vastanaineet eivät halunneet käyttää.
Ero, joka tuli tuhansista muista naurettavista syistä kuin mikään joka kosketti meitä.
He halusivat ottaa irtioton, he halusivat kokea sen mitä jäljelle jäi.

Kuitenkin vain toinen heistä pakeni tunteitaan vuoristoon.
Toinen jäi kasvattamaan hiuksia.
Kysymys kuuluukin, kumpi?

Joku minut kuitenkin pysäytti sinä iltana, sillä laskeva aurinko sai kohentamaan otetta elämäni laatuun.

Tunnen kahvin purut hampaissa. Kuulen korpin kovan rääkäisyn metsikössä.
Tunnen ja kuulen sinut, kuulen ja tunnen meidät.

Tässä kohtaa jäivät korkoni kiinni.
Tässä kohtaa päätin jatkaa sillä tekisin kaikkeni, jotta unohtaisin koko tarinan.