Kun on aika vetäytyä sivummalle...

°Juo elämän malja pohjaan,

 anna sen nousta päähän niin, ettei aina olisi jalat maassa.

 Että ilo polttelisi sieluni sopukoissa ja punertaisi poskeni.

 On niin hyvä rakastaa, iloita ja elää.°

Katson puoli tyhjää skumppalasia, jonka reunassa on selvä punainen merkki huulipunan sävystä. 

Haluaisin painaa huuleni huuliasi vasten, tarjota yhden suudelman. 

Mitä jos tarttuisin käteesi ja antaisin nopean suudelman? 

Kuka väitti, että prinsessa ei saisi suudella prinssiään?

Katson puoli tyhjää skumppalasia, jonka reunassa on selvä koodiviesti. 

Mitä luulet sen sisältävän?

Uudet korkkarit alkavat hangata jalkaa, joten riisun toisen parin. 

Olen linkuttamassa luoksesi, mutta kuitenkin pysähdyn paikalleni. 

Naurahdat.

Minäkin repeän, sillä reaktiosi saa minut nauramaan.

Tunnen miten skumpan vaikutus alkaa heittelemään minua paikasta toiseen. 

Tunnen kuinka päässäni alkaa kuplia.

Blub Blub ne lentävät kauniisti kohti harmaata taivasta.

Toinen korko jää tielle, mutta sinä ritarillisesti lähdet hakemaan sen minulle. 

Kävellessä takaisin luokseni katsot minua silmiin. 

Kyykistyessäsi ojennan jalkani.

Jos tämä olisi kosinta...

Miten veikkaat, että reagoisin kysymykseesi?

Helsingin kadut ovat hiljaisia. 

Tähän aikaan yöstä kukaan tai mikään ei liiku.

Kuvittelen, että pelastat minut niin kuin prinssi pelastaisi prinsessansa. 

Todellisuudessa... Pyydät minua sivuun keskeltä ajotietä. 

Oikeassa elämässä tarttuisit käteeni ja vetäisit minut syleilyyn.

Yhtäkkiä muistan miten viime kerralla juuri tällä samalla kadulla kaikki meni pieleen.

Oikeassa elämässä otat minua kädestä ja vedät lämpimään syleilyysi. 

Tanssimme keskellä yötä valssia.

Kuvittelen tämän olevan ensimmäinen askel onneen.

Todellisuudessa... Tiedän sen olevan viimeinen.

Ja vaikka kuinka kuvittelisin, niin tilanne ei muutu mihinkään.

Meidät oli tässä tarinassa kirjoitettu erilleen. 

Edes minä en korjaisi pisteen paikkaa. 

Elämäni aikana olen saanut rakastaa, iloita sekä elää. 

Jos tämä olisi viimeinen ilta tarinassani, niin sanoisin saman.

Olen saanut rakastaa sinua ja vain sinua. 

Olet antanut minulle aiheita iloon. 

Olen saanut elää. Olen alkanut vihdoin elämään.

Ja viimeisen pyörähdyksen tullessa minä vetäydyn. 

Ja viimeisen kerran katson sinua silmiin. 

Ja viimeisen kerran herään eloon. 

Kun on aika vetäytyä sivummalle...

Yhteistyössä
Tuija Joska; Peilityyni- runot

Haluatko kuulla lisää? Seuraa meitä somessa;

IG: mediamadiida

FB: Korkojen Kapina

SC: mediamadiidass