Siirry pääsisältöön

Kuuman Kostea Kesäyö

Sulkiessa silmäni näen kaiken edessäni. Muistan tapahtumat selkeästi, ehkä jopa paremmin kuin pitkiin aikoihin.  Aamuinen aurinko alkoi lämmittämään hirmu aikaisin. Luvassa oli hellettä, kuumaa seksihellettä. Tuulettimesta puhaltava viileys tuntui vain hetken aikaa ihollani, mutta ei se kauaa ollut halukas vierailemaan luonani. Toinen asia olikin sinä.
Sinä. Muistan vieläkin tuon viime yön, jolloin päädyimme asuntosi miljööseen tutustumaan paremmin toisiimme. Paremmin tekemään lähempää tuttavuutta.
Tunsin kuinka kuumuus valtasi kehoni ja kuinka sinä sait minut käymään hella kutostakin kuumempana. 
Kesäyö. Ehkä puoli kahden korvilla riisun ensimmäisen vaatekappaleen. 
Suudelma. Tunnen kuinka tuo suudelma maistuu limeltä. Miten tuo suudelma sai ihoni tärisemään, Oliko sinulla minuun kirpeä vaikutus?
Tunnen kuinka suudelmat ovat lähteneet lipumaan alaspäin kehoani pitkin. Sinäkin olit.
Toinen vaatekappale on lattialla. Tässä kohtaa kyykistyin. Avasin vyönsolkesi, housujesi vetoketjun sekä napin. 
Muistatteko kuinka lapsena karkkipäivä luokiteltiin aina lauantaiksi. Hetkinen. Tässä kohtaa mietin, että milloin viimeksi minulla on ollut epävirallinen karkkipäivä? 
Kuitenkin. 
Tikkarit ovat parhaita. Niitä on eri makuisia, kokoisia ja niistä tuleva "juttu" on melkein aina suussa sulavaa...
Huomasin siis että minullakin tuo karkkipäivä sattui lauantaille, mutta tosin hieman sunnuntain puolelle. 
Makuuhuoneessasi oli pimeää, verhot olivat kiinni. Aurinko porottaisi kuulemma sinne heti aamulla herätessä, ja olo sattuisi olemaan tuskan kuumainen. 
Kuuma vai kiimainen?
Joka tapauksessa kun ihminen joogaa, niin hän taivuttaa itsensä mitä kummallisimpiin asentoihin. Toiset kestävät hetken ja toiset kauemmin sessioissaan.
Me aloitimme esileikistä ja veimme sen kohti loppuhuipennusta. 

Avaan silmäni hetkeksi. Muistan kuinka annoit suudelmia kaulaani pitkin, muistan kuinka sinun parransänki kutitti minua hyvällä tavalla ja miten tuo juttu sai minussa kihelmöimään lisää. 
Laitan silmäni takaisin kiinni. 
Tunnen kuumuuden, voihkimisen intohimosta.
Nielaisen. Kuulen äänestäni kuinka se on heikentynyt liiasta huutamisesta. 
Tunnen sinut sisälläni, näen kuinka katseemme kohtasivat.
Kohtasivat kahvilassa. Kohtasivat baarissa. Kohtasivat lähellä toisiamme. Kohtasivat puuskuttaessamme.
Olit sisälläni. Sait minusta kerralla paljon irti, sait tietää salaisuuksiani ja sitä että pelkään sinun katoavan ennen aamua. 
Mitä jos se olisinkin minä joka olisin hävinnyt viereltä? Yleensä.
En halunnut ajatella muuta kuin tätä hetkeä, halusin antautua. Tunsin sinut päällä, takaapäin sekä sivussa. Kerroit minulle lämpimin ajatuksin kuinka sinäkin tunsit.

Herään. Oven avautuessa näen sinut kantaen kahta kahvikuppia. 
Kysymys kuuluukin, milloin aamukahvi maistui näin hyvälle?
Johtuiko se sinusta, sillä komeus puski lävitse jo heti aamusta. Täysi alastomuus, täysi rehellisyys. Mustat paksut silmälasisi nenälläsi lehden luvun jälkeen.  
Juodessa kuppia kuumaa kainalossasi seurasimme aamu-uutisia telvisiosta. Pidit minusta kiinni, pidit etkä päästänyt mihinkään. 
Miten hiukseni olivat pystyssä, maskarat silmillä näit minut juuri luonnollisena ilman meikkikerrosta kasvoillani ja kuinka katsoessasi minua silmiin kehuit miten kauniina olin juuri näinkin. 

Minulta kohosi itsetunto ja sinulta jokin muu hetken kuluttua. 
Aloitimme alusta. 

Pohdin mielessäni kaikkea tätä ja sitä mitä jatko toisi tullessaan vai toisiko koskaan yhtikäs mitään. Heräisinkö viereltäsi enää koskaan ja jos heräisin.... Mutta jos käykin niin ettei katseemme enää koskaan kohtaa, niin nauttisimmehan  silti  tämän meille suodun aamukahvin? Leikitään, että kaikki olisi nyt ja tässä. Leikitään, että saamme tehdä juuri sen mitä haluamme tehdä. Leikitään, että kohtalo antoi meidän tehdä tuttavuutta. 

MuistiinPANOJA vai muistiinpanoja?!?






Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Korkojen Kapina vierailulla Puoli Seiskassa!

 Korkojen Kapina pääsi toteuttamaan UNELMANSA!  Puoli Seiskan kuuluisa pinkki sohva Toteutuuko mun pitkäaikainen unelma vihdoin ja viimein? Onko tämä oikeasti totta? Yhtenä toukokuun päivänä 2023 tapahtui yksi ikimuistoisin asia... "Minua jännitti tosi paljon kun kävelin Ylen tiloihin.  En voinut uskoa sitä todeksi"  Istahdin aulan sohvalle, josta minut tultiin hakemaan sovitusti. Lähdimme Tuulianna Tolan kanssa kiertämään studioita. Pääsin näkemään miltä uutisstudio, aamutvstudio ja ohjaamo näyttivät. Kurkistin myös maskihuoneeseen jossa tapasin tuttuja kasvoja! Parhain juttu koko kierroksessa oli kuitenkin itse Puoli Seiska ohjelmasta tuttua tutumpi pinkki sohva johon vierailijalla oli kunnia istahtaa haastattelun ajaksi.  Ohjelman juontajat ja työryhmä saivat vierailijan   eli minut viihtymään kaikin tavoin. Kahvia, keskusteluja sekä pientä "haastattelupätkää" oli tiedossa pian.  Ihanan Tuulianna Tolan kanssa juteltiin minun kirjastani joka ilmestyi heinäkuussa 2

Miksi kielletty himottaa eniten?

Aina ja Ikuisesti- Päähenkilön ruutuvihosta  Muistan kuinka Islanti sai minut unelmoimaan villistä vapaudesta. Ja sitähän minä olinkin, mutta kai kuvittelin olevani tilivelvollinen sinulle tulemisistani sekä menemisistäni. Miksi? Paikallisbaarista kantautui akustinen kitaran soitto. Väki seilasi sisätiloista ulos polttamaan tuoppien kanssa. Jo heidän elämäntyylinsä sai turistin tuntemaan miten kulttuuri poikkesi jollain tasolla suomalaisesta. En tarkoita nyt tuopin tavoin, mutta jokin tunnelmassa oli täysin erilaista. Mikä?   Pitkä hiuksiset sällit naurahtelivat terassilla paikallis vitseille, joita sisäpuolelta kantautui laulun mukana.  Tilasin valkoviiniä lasillisen. Valitsen useasti sen makean version, koska... Noh satuin pitämään siitä enemmän kuin kuivasta mauttomasta juomasta.  Pohdin.  Mitä jos olisimme olleet tässä baarissa kahden? Olisimmeko tanssineet viimeiseen asti? Olisitko pyytänyt minua tanssimaan keskelle tanssilattiaa intohimoisen viimeisen hitaan?

Syntinen Askel 3/5

  Puhelin värähtää.  Käännän katseeni yöpöydälleni ja näen tuon tatuoidun muukalaisen nimen ruudulla. Yksi uusi viesti.  Huokaisen syvään. Kehoni nauttii syvästä pelosta, jännityksen tunteesta. Minä hieman tärisin.  Menen seisomaan ikkunan luokse. Katson kadulle verhojen välistä, mutta en näe siellä ketään. Tyhjä ja pimeä tie jatkui jatkumista yksin yksinäisyydessään. Valo vilkkuu yhä puhelimen näytöllä, mutta en käännä katsettani siihen kuitenkaan. Kuulen auton äänen, mutta se katoaa yhtä nopeasti kuin valomerkki kännykästäni. Huokaisen toistamiseen. Katselen yhä tielle ja näen parkissa mustan ajoneuvon. Ikkuna aukenee ja tatuoitu käsi näkyy jälleen. Muukalainen oli palannut.  Mietin lähikuukausia ja sitä kuinka nopeasti aika on vierähtänyt eteenpäin. Vasta äsken oli kiimainen ja kuuma kesä ja tämä likka kulki minihame päällä korkkareissa katuja kesäyön hämärinä pikkutunteina. Yhtäkkinen syksyn tulo, vesisateet ja pimenevät illat saivat minut jonkinlaiseen syysmasennuksen partaalle. M