Haluamamme Hairahdus...

°Minä kirjoitin meistä sanoja.

 Naps. Naps. 

 Vanha kirjoituskone sai meidät muistelemaan nuoruuden aikoja° 

Palasin muistelmien pariin. 

Minusta jotenkin on tuntunut siltä jo pitkään, että haluaisin elää merkittävimpiä tapahtumia yhä uudestaan ja uudestaan. Ja vaikka sanotaan, ettei aikaan voi kajota kuka tahansa niin toivoisin sen jonkun olevan halukas tekemään kanssani yhteistyötä. 

Tämä kuukausi oli jotenkin vienyt minut mennessään ja saanut unohtamaan kaikki ne muut mitkä yleensä kuuluivat tarinani arkeen. Olin huomannut itsessäni kokonaan uusia piirteitä ja halukkuutta siirtyä jo uudelle sivulle. 

Ja minä otin sen riskin. 

Oikeastaan kohtasin sen kasvotusten. Juttelin mukavia, annoin sille syyn nauruun ja pyysin ettei koskaan häviäisi elämästäni pois. 

Palatakseni vielä siihen mitä halusin muistella. Sulkiessa silmäni tiedän sinun olevan jossakin lähietäisyydellä.  Tunsin, että hengitit jossakin täällä taivaan sekä maan välissä. Mutta sinä olit kuitenkin minulle täysin uusi ja omanlainen mysteeri. 

Jotakin sellaista mitä en ollut pitkiin aikoihin nähnyt, kuullut tai tuntenut. Sinun tapasi ilmaista asioita oli vetää  pitkään henkeä ja olla selittelemättä turhia.   

Joten tuli päivä, jolloin istahdin hetkeksi alas miettimään niitä hyviä vanhoja aikoja. Siihen aikaan kun kelloja siirrettiin tunti taakse päin. Siihen aikaan kun makoilimme asfaltilla katsoen tähtiin, tarttuen toisiamme käsistä. Ja vaikka todellisuudessa olimmekin vain ja ainoastaan olohuoneen sohvalla niin sai se minut käyttämään mielikuvitustani. 

Halusin kirjoittaa meidät muualle. Johonkin sellaiseen paikkaan jossa muistan kohtaamisemme selvästi. 

Painaessani vanhan Universal kirjoituskoneen nappuloita mieleni janosi lisää. Lisää tekstiä sinusta, lisää tekstiä meistä. Halusin herättäviä lauseita, huuto-ja kysymysmerkein. Tahdoin todella saada tietää sinusta kaiken tarvittavan ja hiukan yli. 

Tosiasia on että sinä saavuit muukalaisena yllättämään elämäni. Sinä jäit siihen muukalaisena täydentämään sitä etkä koskaan häipynyt maailmalle ilmoittamatta. 

Kirjoitin tiiviin tarinan. Lisäsin joukkoon monia monia mielenkiintoisia faktoja kaikesta siitä mitä teimme ja koimme yhdessä. 

Pidin sanani olematta paljastamatta kuka tai mikä sinä oikeasti olit. 

Kuitenkin. 

Sinä sait minut janoamaan lisää. Ja se kaikki saivat minut haluamaan palata taaksepäin...

Pyöritimme yhdessä kellon aika-akselia ja saimme tarinamme eloon jälleen uudestaan. 

Silloin kun ihminen on nuori hän haluaa pysyä sellaisena. Silloin kun ihminen on vapaa niin hän toivoo löytävänsä jotakin sellaista mikä sitoisi tämän jäämään paikalleen. Ja silloin kun ihminen on villi hän haluaisi kohdata ajan jolloin voisi rauhoittua ja keskittyä ympärillään oleviin asioihin. Mutta entä jos kyseessä ei ollutkaan ihminen? Okei...Olinhan minä ihminen, mutta halusin järjestää tarinaani äksöniä ja tuntea sen mitä seikkailija tarvitsi jotta hänen tarinastaan tulisi täydellinen. Minä haluan olla nuori nainen, joka elää omaa tarinaansa. Villinä haluan kohdata vaaroja matkallani sekä kokea miltä juosta pakoreittiä pitkin. Haluan vapaana tietää miltä tuntuu olla ja mennä sinne minne sydän kuljettaisi. Sitä kaikkea minä halusin. 

Kunnes... Sopivassa juonen käänteessä sinä ilmestyit sekoittamaan pakkaani ja sait ajatukseni täysin sekaisin. Sellaisia asioita mitä ei välttämättä koskaan elämässään tulisi näkemään saati kokemaan niin yksinoikeudella sain tuntuman niistä kaikista yksi kerrallaan. 

Ja silloin lokakuun viimeisinä päivinä kun pikku pakkanen alkaa pelotella ihmisiä tulollaan niin sinä teit sen. Sinäkin tulit. 

Kävellessäni koleana yönä pimeää maantietä pitkin, istuessani moottoripyöräsi kyydissä, katsoessani sinua silmiin. 

Olin varma, että tähdet olivat sinä yönä kirkkaimpia aikoihin. 

Ja pari yötä eteenpäin saavuit elämääni takaisin.  Poltit tupakkaasi ja päästit siitä renkaan ilmaan. Ja kuin kokonainen savurengas olisi näyttänyt jo tulevan juonen käänteen.  

Kaataessa minut sänkyysi tiesin, että olisin hyvällä tavalla vaarassa. Halusin. 

Koskien kroppaani sait minut janoamaan lisää sitä mikä oli kiellettyä.  Ensimmäistä vaatekappaletta riisuessa tiesin, että nyt ei olisi enää takaovea auki. En voisi paeta paikalta ja juosta puolialastomana pois miljööstä. En halunnut sitä. Annoin sinun jatkaa tekemääsi. 

Hyväillessä rintojani sait minut voihkimaan hiljaa. Kunnes siirryit koko ajan vähitellen alaspäin ja tiesin odottaa seuraavaa liikettäsi. Voihkin kovemaa. Silkkiset alusvaatteet lensivät lattialle ja tunsin kuinka olin täysin alastomana ja antautunut haluille. Sinä muukalainen sait minut syttymään. Jos olisin ollut tikku, joka olisi raapaistu rasian kylkeen voisin sanoa olevani täysin liekeissä. 

Hetken kuluttua tunsin sen sisälläni. 

Ja kun työstit liikkeitäsi kova kalusi sisälläni sai se minut tuntemaan kaikkea niitä kolmea asiaa joita halusinkin. 

Nuori, Villi ja Vapaa. 

Täysin omalla vastuulla kulkeva. Kovia kyytejä haaliva sekä suoria mielipiteitä sanova. Sinä muukalainen sait minut muistamaan kuka ja mikä olin. Sinä sait minut voihkimaan nautinnosta.

Edes ja takasin. Edes ja takasin. Joskus pitää käännellä karttaa, jotta saisi selvyyden oikeasta reitistä. Minä olin karttasi. 

Joskus pitää pysähtyä ottamaan henkeä ja jatkaa matkaa joko kävellen, juosten... Pitää jaksaa nousta ja muistaa mitä lähti hakemaan. 

Viimeisessä mutkassa... Siinä sängyssä makoillessamme olimme päässeet reittimme loppuun. Yhtälailla kun tuuli vinkui rakennuksen seinissä huutaen omalla tavallaan asioistaan. Huusin minäkin. 

Täysin alastomina. Täysin omina itsenämme. Täysin tietoinen siitä kaikesta mistä ei koskaan enää puhuttaisi. Se oli haluamamme hairahdus. 

Muistellessani viimeistä suudelmaa, jonka joskus kuin vieläkin tuntisin huulillani sai minut tajuamaan miten sinua kaipaan. Toisinaan tiedän, ettei tuo olisi koskaan voinut olla jatkuvaa välillämme. Toisinaan en haluaisi ajatella paskaakaan siitä mitä muut ajattelisivat tai olisivat mieltä. Kuitenkin sinä et ollut jäävä kohta tarinassani vaan sitä olivat ainoastaan jäävät muistot. 

Oikealla hetkellä kun kelloja siirretään toivoisin siirtyväni minäkin. Haluaisin olla se jonka kannoit pois turvaan vaaratilanteesta. Halusin olla se ja ainoastaan se nainen jonka koskaan kannoit käsivarsillasi yhteiseen  ja ainoaan miljööseemme. Haluaisin olla se, joka riitelisi kanssasi ja se jonka kanssa sovit. Haluaisin olla se jolle ensimmäiseksi ja viimeiseksi hymyilet. 

Uskotko, että oikeasti haluaisin?

Kunnes palaan tähän aikaan. Nykyisyyteen ja siihen mitä olen tekemässä.

°Minä kirjoitin meistä sanoja.

 Naps. Naps. 

 Olitkin vain pelkkää kuvitelmaa rikkaassa mielikuvitusmaailmassani°