°Kuivat kukan terälehdet rapisevat sormieni välistä
Onneksi ei tarvitse arvuutella rakastaako
eikö rakasta
Olet siinä vierellä vaikka nuppuni aikoja sitten auenneet°
Odotan sinulta viestiä.
Jotakin sellaista missä lukisi jotain niin kaunista, että kyyneleet alkaisivat tippua heti ensimmäisen sanan jälkeen. Huomaan miten päivät vaihtuvat uusiin. Viikot kertyvät kasaan josta päästään melkein jo kokonaiseen kuukauteen. Kuitenkaan mitään maata mullistavaa ei ole tapahtunut sinun suunnaltasi.
Alan pelätä, että kohtaan pian epätoivon. Sellainen, joka hiipii takaapäin myöhään kujalla säikyttäen niin pahasti ettei pelästynyt yksilö uskalla lähteä asunnostaan ulos. Sellainen tunne, että pienikin asia joka muistuttaa meistä monikossa alkaa itkettämään. Yrität päästä kaupasta nopeasti pois toivoen ettei ketään tuttuja ole kassoilla. Liian monia kysymyksiä, joihin uteliaat tahtoisivat kuulla vastauksia. Ja kun vahingossa huonon nukutun yön jälkeen otat korin joka on tarkoitettu sinkuille. Puolessa välissä huomaat tapahtuneen, mutta et viitsi enää lähteä vaihtamaan sitä toista väriä. Kämpässä jossa olet asustellut jonkin aikaa muistuttaa sinua siitä kuinka yksin tunnet olevasi tällä hetkellä. Puoliksi romahtanut rekki vaatehuoneessa kuin pyytäisi sinua nopeasti etsimään korjaajan ihmissuhdesivuilta. Jonkun uroksen jolla olisi työkalut aina mukanaan ja nopeasti esillä. Menen itse pimeään vaatehuoneeseen ja sytytän valon. Kuitenkin huomaan ettei siinäkään tapahdu mitään erikoista käännettä. Lähdin ostamaan lamppua, mutta poimin kaikenlaista muuta koriin. Helpompi olisi muistaa, jos tekisimme vielä yhdessä lapun missä lukisi kaikki tarvittava. Valitsimme korin, jota sinä kantaisit lihaksikkailla käsivarsillasi. Minä olisin se joka vaatisi ostamaan muutakin kuin pelkästään niitä harakanvarpailla kirjoitettuja merkintöjä. Vastaan tulisi molempien ystäviä, joiden kanssa höpöttelisimme hetkisen ennen kuin jatkaisimme matkaa toiselle puolelle hyllyjä. Ja juuri ennen kassoille menoa minä muistaisin mikä jäi ottamatta lähtien nopeasti hakemaan tarvittavan. Sinä huokaisisit ja pudistaisit päätäsi nauraen minulle.
Käännän vaaterekin nuppia hampaat irvessä pidätellen itkua. Miksi kaikki tuntui niin vaikealta?
Käyn istumaan lattialle jääden omiin mietteisiin. Olisin voinut vannoa, että tunsin sinut takanani äsken tarttuen käteeni. Tuntien kuinka sinun iso kämmenesi kääntäisi nuppia, jotta saisimme nostettua toista puolta ylöspäin. Ja kuinka sinun lämmin kätesi olisi kiinni omassani. Hauskinta tietenkin oli että odotin hetkeä milloin valittaisit minulle liiasta korkokenkä määrästä...Vuosi vuodelta olit näköjään tottunut minuun ja yhtä moneen pariin kenkiä kuin vuodessa olikaan päiviä.
Hetken päästä rekki räsähtää ja siinä roikkuvat vaatekappaleet tippuvat lattialle. Olisiko jo toisen lauseen paikka lähettämässä viestissäsi?
Lupasin itselleni yrittää pitää itseni sekä kaikki korkoni järjestyksessä. Päätin etten ala pelätä epätoivoa, sillä huomasin eläväni sen kanssa juuri tällä hetkellä. Huomaan miten muutamat uudet korkokengät olivat viellä laatikoissa. Viime viikolla ostetut ihanuudet odottivat käyttäjäänsä, mutta en ollut saanut itsestäni irti lähteä ulos. Pian minä lähden, pian minä lähden. Huomaan toistavani itselleni monta kertaa päivässä.
Parin viikon päästä aurinko paistaa keittiöön. Astellessani miljööseen keittämään aamukahvia heilutan varpaitani uusissa aamutossuissa. Minulla oli ollut viime aikoina tohveli kausi. Muutin takaisin maalle ja pelkkä ajatus siitä että alkaisin käyttämään toppahousuja kovalla pakkasella. Villahousut tunkisin jalkaan kun kävisin postilaatikolla tai viemässä roskia ulos. Antaisin itseni muuttua täysin maalaiseksi. EI ONNISTU.
Sinä nauraisit minulle siitä kun valittaisin kylmistä ilmoista ja siitä miksi bussi kulkee vain ja ainoastaan kerran päivässä eikä muutaman minuutin välein kuin Helsingissä.
Kahvin valuessa lähdin kohti vaatehuonetta etsimään uusia ostettuja kenkiä. Korkojen osuessa auringonpaisteeseen sai se monen asian näyttämään upeammalta. Puin turkistakin päälleni ja kaadoin kuppiini lämmintä juomaa. Avatessa oven minut kohtasi kaunis valkoinen hanki joka loisti takapihalla. Jäin seisomaan keskelle pihamaata uudet kultaiset korkokengät jalassa pohtien;
Minä pärjäisin yksinkin. Vaikka varmasti tulisikin eteen niitä aikoja kun huomaan kaipaavani sinua ja kaikkea sitä mitä teimme yhdessä. Minä pärjään yksinkin...
Ja sitä paitsi en minä ollut koskaan täysin yksin. Vaatehuoneessani minua odotti kaksisataaviisikymmentä ja kolme paria kaiken värisiä, kokoisia sekä merkkisiä kenkiä. Niihin voisin turvautua jos elämä tuntuisi kurjalta. Ne tukisivat minun askeleitani sata ja yksi prosenttisesti mihin ikinä matkallani päätyisin.
Heitän kukkakimpun lumihankeen.
Ottaen siitä kuvan lähetän sen sinulle.
Kirjoitan viestin.
Jotakin sellaista missä lukisi jotain sellaista, että kyyneleet alkaisivat tippua heti ensimmäisen sanan jälkeen.
...NÄKEMIIN.
Otan hörpyn kahvikupista ja huokaisen syvään.
Kevät taisi olla vihdoin tulossa.
KORKOJEN KAPINA juhlii 253:a ostettua korkokenkäparia!
TYKKÄÄ Korkojen Kapinasta FACEBOOKISSA.
Peilityynirunoja - Tuija Joska
Onneksi ei tarvitse arvuutella rakastaako
eikö rakasta
Olet siinä vierellä vaikka nuppuni aikoja sitten auenneet°
Odotan sinulta viestiä.
Jotakin sellaista missä lukisi jotain niin kaunista, että kyyneleet alkaisivat tippua heti ensimmäisen sanan jälkeen. Huomaan miten päivät vaihtuvat uusiin. Viikot kertyvät kasaan josta päästään melkein jo kokonaiseen kuukauteen. Kuitenkaan mitään maata mullistavaa ei ole tapahtunut sinun suunnaltasi.
Alan pelätä, että kohtaan pian epätoivon. Sellainen, joka hiipii takaapäin myöhään kujalla säikyttäen niin pahasti ettei pelästynyt yksilö uskalla lähteä asunnostaan ulos. Sellainen tunne, että pienikin asia joka muistuttaa meistä monikossa alkaa itkettämään. Yrität päästä kaupasta nopeasti pois toivoen ettei ketään tuttuja ole kassoilla. Liian monia kysymyksiä, joihin uteliaat tahtoisivat kuulla vastauksia. Ja kun vahingossa huonon nukutun yön jälkeen otat korin joka on tarkoitettu sinkuille. Puolessa välissä huomaat tapahtuneen, mutta et viitsi enää lähteä vaihtamaan sitä toista väriä. Kämpässä jossa olet asustellut jonkin aikaa muistuttaa sinua siitä kuinka yksin tunnet olevasi tällä hetkellä. Puoliksi romahtanut rekki vaatehuoneessa kuin pyytäisi sinua nopeasti etsimään korjaajan ihmissuhdesivuilta. Jonkun uroksen jolla olisi työkalut aina mukanaan ja nopeasti esillä. Menen itse pimeään vaatehuoneeseen ja sytytän valon. Kuitenkin huomaan ettei siinäkään tapahdu mitään erikoista käännettä. Lähdin ostamaan lamppua, mutta poimin kaikenlaista muuta koriin. Helpompi olisi muistaa, jos tekisimme vielä yhdessä lapun missä lukisi kaikki tarvittava. Valitsimme korin, jota sinä kantaisit lihaksikkailla käsivarsillasi. Minä olisin se joka vaatisi ostamaan muutakin kuin pelkästään niitä harakanvarpailla kirjoitettuja merkintöjä. Vastaan tulisi molempien ystäviä, joiden kanssa höpöttelisimme hetkisen ennen kuin jatkaisimme matkaa toiselle puolelle hyllyjä. Ja juuri ennen kassoille menoa minä muistaisin mikä jäi ottamatta lähtien nopeasti hakemaan tarvittavan. Sinä huokaisisit ja pudistaisit päätäsi nauraen minulle.
Käännän vaaterekin nuppia hampaat irvessä pidätellen itkua. Miksi kaikki tuntui niin vaikealta?
Käyn istumaan lattialle jääden omiin mietteisiin. Olisin voinut vannoa, että tunsin sinut takanani äsken tarttuen käteeni. Tuntien kuinka sinun iso kämmenesi kääntäisi nuppia, jotta saisimme nostettua toista puolta ylöspäin. Ja kuinka sinun lämmin kätesi olisi kiinni omassani. Hauskinta tietenkin oli että odotin hetkeä milloin valittaisit minulle liiasta korkokenkä määrästä...Vuosi vuodelta olit näköjään tottunut minuun ja yhtä moneen pariin kenkiä kuin vuodessa olikaan päiviä.
Hetken päästä rekki räsähtää ja siinä roikkuvat vaatekappaleet tippuvat lattialle. Olisiko jo toisen lauseen paikka lähettämässä viestissäsi?
Lupasin itselleni yrittää pitää itseni sekä kaikki korkoni järjestyksessä. Päätin etten ala pelätä epätoivoa, sillä huomasin eläväni sen kanssa juuri tällä hetkellä. Huomaan miten muutamat uudet korkokengät olivat viellä laatikoissa. Viime viikolla ostetut ihanuudet odottivat käyttäjäänsä, mutta en ollut saanut itsestäni irti lähteä ulos. Pian minä lähden, pian minä lähden. Huomaan toistavani itselleni monta kertaa päivässä.
Parin viikon päästä aurinko paistaa keittiöön. Astellessani miljööseen keittämään aamukahvia heilutan varpaitani uusissa aamutossuissa. Minulla oli ollut viime aikoina tohveli kausi. Muutin takaisin maalle ja pelkkä ajatus siitä että alkaisin käyttämään toppahousuja kovalla pakkasella. Villahousut tunkisin jalkaan kun kävisin postilaatikolla tai viemässä roskia ulos. Antaisin itseni muuttua täysin maalaiseksi. EI ONNISTU.
Sinä nauraisit minulle siitä kun valittaisin kylmistä ilmoista ja siitä miksi bussi kulkee vain ja ainoastaan kerran päivässä eikä muutaman minuutin välein kuin Helsingissä.
Kahvin valuessa lähdin kohti vaatehuonetta etsimään uusia ostettuja kenkiä. Korkojen osuessa auringonpaisteeseen sai se monen asian näyttämään upeammalta. Puin turkistakin päälleni ja kaadoin kuppiini lämmintä juomaa. Avatessa oven minut kohtasi kaunis valkoinen hanki joka loisti takapihalla. Jäin seisomaan keskelle pihamaata uudet kultaiset korkokengät jalassa pohtien;
Minä pärjäisin yksinkin. Vaikka varmasti tulisikin eteen niitä aikoja kun huomaan kaipaavani sinua ja kaikkea sitä mitä teimme yhdessä. Minä pärjään yksinkin...
Ja sitä paitsi en minä ollut koskaan täysin yksin. Vaatehuoneessani minua odotti kaksisataaviisikymmentä ja kolme paria kaiken värisiä, kokoisia sekä merkkisiä kenkiä. Niihin voisin turvautua jos elämä tuntuisi kurjalta. Ne tukisivat minun askeleitani sata ja yksi prosenttisesti mihin ikinä matkallani päätyisin.
Heitän kukkakimpun lumihankeen.
Ottaen siitä kuvan lähetän sen sinulle.
Kirjoitan viestin.
Jotakin sellaista missä lukisi jotain sellaista, että kyyneleet alkaisivat tippua heti ensimmäisen sanan jälkeen.
...NÄKEMIIN.
Otan hörpyn kahvikupista ja huokaisen syvään.
Kevät taisi olla vihdoin tulossa.
 |
| 253:mas pari |
KORKOJEN KAPINA juhlii 253:a ostettua korkokenkäparia!
TYKKÄÄ Korkojen Kapinasta FACEBOOKISSA.
Peilityynirunoja - Tuija Joska
Kommentit
Lähetä kommentti