°Kanna murhe vain toisella puolella,
sillä se toinen on täynnä rakkauden voimaa°
Tiedän.
Minä olin se joka päätti lähteä yhteisestä elämästämme.
Tiedän.
Ja jos se sinua helpottaa niin voit vetää sen yhteisiin riitoihin mikäli niitä joskus vielä ilmaantuisi.
Tiedän, tiedän.
Minä tiedän.
Sydäntäni kipristi. Minua pelotti miten kertoisin sinulle asioiden oikean laidan ja kuinka sinä suhtautuisit siihen. Pelkään kohdata totuuden ja siksi jätin niin moniin soittoihisi sekä viesteihisi vastaamatta. Pelkurimaista, tunnustan.
Kysyit syytä siihen miksi halusin nopeasti eron onnistuneesta suhteestamme. Pyysit saada vastausta myös siihen miksi en antanut mahdollisuutta selvittää asioita ja aloittaa puhtaalta pöydältä.
Ehdotit jopa että aloittaisimme tuttavuuden kokonaan alusta niin sanotusti tapaamalla uudestaan. Veisit minut ulos syömään taikka elokuviin. Suutelisit minua ensimmäisen kerran.
Kysymys kuuluukin, tuntuisiko niin pitkän tuntemisen jälkeen sama suudelma silti yhtä jännittävältä kuin ensimmäinen tuntui?
Kerrostalo yksiösi sijaitsi pienen paikkakunnan keskustassa pankkia vastapäätä. Raahasin täyttä matkalaukkuani, jonka olin survonut kiinni väkisin. Pyysit, etten lähtisi niin nopeasti pois. Olit jopa valmis auttamaan minua ongelmieni kanssa.
Kuinka ystävällistä sinulta.
Kävellessäni pysäkille odottamaan bussia juoksit perässäni.
Huutaen kuinka rakastat minua.
Pyytäen, pyytäen ja vielä pyytäen selitystä naurettavalle tempaisulle mitä ryhdyin vetämään.
Ja nähdessäni kuinka sinä jäit seisomaan vanhan kyläkaupan pihaan...
°Elä hetki, jotta muistaisit mitä jäädä kaipaamaan.
Kuule sana, jonka tahtoisit kuulla uudestaan.
Pohdi tulevaisuutta kokonaiskuvana, mutta älä murehdi turhia.
Elämäsi on sinun, päätät itse mihin suunnistat.°
Kolmen vuoden jälkeen yhtenä iltana siivosin komeron ylintä hyllyä. Löysin laatikon, jossa oli kasoittain meistä otettuja kuvia.
Istahdin lattialle. Tuo takauma oli tuonut minulle kasoittain muistoja yhteisistä hetkistämme, joita vuosia sitten yhdessä vietimme.
Ja muistellen kuinka sinä jäit seisomaan vanhalle kyläkaupalle. Muistan miten lösähdin samalla tavalla bussin penkille kuin nyt omistamani yksiön lattialle.
Muistan, muistan ja vielä yhden kerran muistelen.
Jos saisin antaa sinulle selityksen pyytäen sinua kuuntelemaan sanaryöppyäni. Jos saisin olla sulkematta matkalaukkuani. Jos saisin pyytää kuskia pysäyttämään tiensivuun...
Tapahtunut on tapahtunut. Menneet ovat menneitä, mutta joskus sitä toivoisi olevansa vielä se sama teini joka villinä sekä vapaana lähti omille teilleen antamatta kenellekään selitystä. Mutta tällä kertaa ei lähtisi vaan palaisi.
...Kysymys, saisinko tulla vielä takaisin?
Vuodet ovat muuttaneet meitä kumpaakin. Sinä olit ja olet edelleen meistä kahdesta se joka miettii tehden asiat järkevästi. Minä olin se joka teki asiat hätiköiden pohtien vasta jälkikäteen. Mutta ajan kuluessa eteenpäin minusta on tullut se rauhallinen yksilö. Ennen meni illat stadin yöelämässä, nykyään lasken monta tähteä pakkasen sinisellä taivaalla on tulevana yönä. Ennen mielialani vaihtuivat kilpaa liikennevalojen kanssa, mutta nykyään täällä maalla on oppinut rauhallisuuden retriitin salat. Ja mitä niihin valoihin saati kirkkaisiin ajatuksiin tulee niin molemmat ovat sammuneet jo aikoja sitten.
Vuodet ovat muuttaneet meitä kumpaakin...Me molemmat olemme saaneet kokea näiden vuosien aikana iloa, surua sekä varmasti hetkiä huumorin kera.
Mitä jos vielä jonain päivänä kokisimme yhteisessä kaksiossa nämä kaikki mainitsemani asiat uudestaan?
Mitä jos... Jäisin ohikulkumatkalla sinne kylänpahaseen jossa asut? Mitä jos kannan mukanani vain muutamia vaatekappaleita laukussa? VITSI. Matkalaukku on vaihtunut yhtä kokoa isompaan. Jos kävisin kaupan kautta hakemassa meille purkin jäätelöä kahvin kanssa jotta voisimme syödä taas sitä yhteisellä lusikalla? Saisinko tulla kainaloon? Voisitko suudella taas niskaani ja sanoa jotakin joka saa minut nauramaan?
Mitä se olisi tällä kertaa?
Kysymys kuuluukin, voisimmeko antaa menneiden olla?
Kysynkin sinulta... Voisitko kuvitella enää koskaan rakastavasi minua?
...
Tiedän.
Minä olen se joka on palannut kysymään vuorostani kysymyksen.
Tiedätkö?
Ja tällä kertaa minä annan sinulle suoran vastauksen.
Tiedän miten paljon rakastan sinua!
Olisiko ensimmäinen suudelma millainen?
°Sinun sydämesi antoi anteeksi,
Mutta silti hymysi pilkkeessä tähyili kyssäri°
Katsoessani sinua huomasin kuinka olinkaan kaivannut sitä kaikkea yhteistä mitä välillämme oli ollut. Sinä sait minut hymyilemään yhä uudestaan ja uudestaan. Pitkiin aikoihin pystyin vapaasti hengittämään, sillä ympärillä oleva ilma oli raikasta.
Olin saanut ajatukseni kulkemaan vihreästä punaiseen tasaisesti. Valmiina ottamaan uuden pysyvän askeleen yhteisessä tarinassamme.
...Kysymys kuuluukin, mihin luulet tarinan (naisen) päähenkilön rakastuvan?
Samaan mieheen vai uusiin korkokenkiin, jotka odottivat laatikossa käyttöönottoa?
TYKKÄÄ SIVUSTA Korkojen Kapina nyt FACEBOOKISSA!!!
sillä se toinen on täynnä rakkauden voimaa°
Tiedän.
Minä olin se joka päätti lähteä yhteisestä elämästämme.
Tiedän.
Ja jos se sinua helpottaa niin voit vetää sen yhteisiin riitoihin mikäli niitä joskus vielä ilmaantuisi.
Tiedän, tiedän.
Minä tiedän.
Sydäntäni kipristi. Minua pelotti miten kertoisin sinulle asioiden oikean laidan ja kuinka sinä suhtautuisit siihen. Pelkään kohdata totuuden ja siksi jätin niin moniin soittoihisi sekä viesteihisi vastaamatta. Pelkurimaista, tunnustan.
Kysyit syytä siihen miksi halusin nopeasti eron onnistuneesta suhteestamme. Pyysit saada vastausta myös siihen miksi en antanut mahdollisuutta selvittää asioita ja aloittaa puhtaalta pöydältä.
Ehdotit jopa että aloittaisimme tuttavuuden kokonaan alusta niin sanotusti tapaamalla uudestaan. Veisit minut ulos syömään taikka elokuviin. Suutelisit minua ensimmäisen kerran.
Kysymys kuuluukin, tuntuisiko niin pitkän tuntemisen jälkeen sama suudelma silti yhtä jännittävältä kuin ensimmäinen tuntui?
Kerrostalo yksiösi sijaitsi pienen paikkakunnan keskustassa pankkia vastapäätä. Raahasin täyttä matkalaukkuani, jonka olin survonut kiinni väkisin. Pyysit, etten lähtisi niin nopeasti pois. Olit jopa valmis auttamaan minua ongelmieni kanssa.
Kuinka ystävällistä sinulta.
Kävellessäni pysäkille odottamaan bussia juoksit perässäni.
Huutaen kuinka rakastat minua.
Pyytäen, pyytäen ja vielä pyytäen selitystä naurettavalle tempaisulle mitä ryhdyin vetämään.
Ja nähdessäni kuinka sinä jäit seisomaan vanhan kyläkaupan pihaan...
°Elä hetki, jotta muistaisit mitä jäädä kaipaamaan.
Kuule sana, jonka tahtoisit kuulla uudestaan.
Pohdi tulevaisuutta kokonaiskuvana, mutta älä murehdi turhia.
Elämäsi on sinun, päätät itse mihin suunnistat.°
Kolmen vuoden jälkeen yhtenä iltana siivosin komeron ylintä hyllyä. Löysin laatikon, jossa oli kasoittain meistä otettuja kuvia.
Istahdin lattialle. Tuo takauma oli tuonut minulle kasoittain muistoja yhteisistä hetkistämme, joita vuosia sitten yhdessä vietimme.
Ja muistellen kuinka sinä jäit seisomaan vanhalle kyläkaupalle. Muistan miten lösähdin samalla tavalla bussin penkille kuin nyt omistamani yksiön lattialle.
Muistan, muistan ja vielä yhden kerran muistelen.
Jos saisin antaa sinulle selityksen pyytäen sinua kuuntelemaan sanaryöppyäni. Jos saisin olla sulkematta matkalaukkuani. Jos saisin pyytää kuskia pysäyttämään tiensivuun...
Tapahtunut on tapahtunut. Menneet ovat menneitä, mutta joskus sitä toivoisi olevansa vielä se sama teini joka villinä sekä vapaana lähti omille teilleen antamatta kenellekään selitystä. Mutta tällä kertaa ei lähtisi vaan palaisi.
...Kysymys, saisinko tulla vielä takaisin?
Vuodet ovat muuttaneet meitä kumpaakin. Sinä olit ja olet edelleen meistä kahdesta se joka miettii tehden asiat järkevästi. Minä olin se joka teki asiat hätiköiden pohtien vasta jälkikäteen. Mutta ajan kuluessa eteenpäin minusta on tullut se rauhallinen yksilö. Ennen meni illat stadin yöelämässä, nykyään lasken monta tähteä pakkasen sinisellä taivaalla on tulevana yönä. Ennen mielialani vaihtuivat kilpaa liikennevalojen kanssa, mutta nykyään täällä maalla on oppinut rauhallisuuden retriitin salat. Ja mitä niihin valoihin saati kirkkaisiin ajatuksiin tulee niin molemmat ovat sammuneet jo aikoja sitten.
Vuodet ovat muuttaneet meitä kumpaakin...Me molemmat olemme saaneet kokea näiden vuosien aikana iloa, surua sekä varmasti hetkiä huumorin kera.
Mitä jos vielä jonain päivänä kokisimme yhteisessä kaksiossa nämä kaikki mainitsemani asiat uudestaan?
Mitä jos... Jäisin ohikulkumatkalla sinne kylänpahaseen jossa asut? Mitä jos kannan mukanani vain muutamia vaatekappaleita laukussa? VITSI. Matkalaukku on vaihtunut yhtä kokoa isompaan. Jos kävisin kaupan kautta hakemassa meille purkin jäätelöä kahvin kanssa jotta voisimme syödä taas sitä yhteisellä lusikalla? Saisinko tulla kainaloon? Voisitko suudella taas niskaani ja sanoa jotakin joka saa minut nauramaan?
Mitä se olisi tällä kertaa?
Kysymys kuuluukin, voisimmeko antaa menneiden olla?
Kysynkin sinulta... Voisitko kuvitella enää koskaan rakastavasi minua?
...
Tiedän.
Minä olen se joka on palannut kysymään vuorostani kysymyksen.
Tiedätkö?
Ja tällä kertaa minä annan sinulle suoran vastauksen.
Tiedän miten paljon rakastan sinua!
Olisiko ensimmäinen suudelma millainen?
°Sinun sydämesi antoi anteeksi,
Mutta silti hymysi pilkkeessä tähyili kyssäri°
Katsoessani sinua huomasin kuinka olinkaan kaivannut sitä kaikkea yhteistä mitä välillämme oli ollut. Sinä sait minut hymyilemään yhä uudestaan ja uudestaan. Pitkiin aikoihin pystyin vapaasti hengittämään, sillä ympärillä oleva ilma oli raikasta.
Olin saanut ajatukseni kulkemaan vihreästä punaiseen tasaisesti. Valmiina ottamaan uuden pysyvän askeleen yhteisessä tarinassamme.
...Kysymys kuuluukin, mihin luulet tarinan (naisen) päähenkilön rakastuvan?
Samaan mieheen vai uusiin korkokenkiin, jotka odottivat laatikossa käyttöönottoa?
 |
| Kurkistus laatikkoon ensiviikolla!?! |
TYKKÄÄ SIVUSTA Korkojen Kapina nyt FACEBOOKISSA!!!
Kommentit
Lähetä kommentti