. Ensimmäinen piste
. Toinen piste
. Kolmas piste
Siitä on kulunut jo niin monia vuosia kun hyvästelimme toisemme. Kirjaimellisesti lähdimme eri suuntiin ja se sai meidät molemmat miettimään tarkoin reittimme uudelleen. Ei ollut enää yhteistä karttaa mikä näyttäisi tarvittavan suunnan. Sekin paperinpalanen oli repäisty keskeltä kahtia. Sinä lähdit omille teillesi ja jälkeenpäin kukaan ei ole kuullut sinusta sanaakaan. Joskus mietin, että mihin kummaan uudet tuulet olivat sinut matkallasi kuljettaneet. Kuitenkin aina hetki sen jälkeen muistan, ettei minua pitänytkään kiinnostaa tippaakaan.
Kulkijan täytyy keskittyä omaan vaeltamiseen. Itsestäänkin selvää, että jos tippuu kartalta niin siinä ei välttämättä auta edes kompassi. Riippuen tietenkin siitä, että osaako tuota suunnannäyttäjää käyttää. Voidaan vetää minut ylitse siitä onnistujien listasta...
Sinä osasit hoitaa kaikki käytännön asiat. Minä olin meistä se joka keksi uutta osaamatta luoda sitä. Huomasitko rakkaani, että teit senkin puolestani?
Joka tapauksessa karttamme oli keskeltä kahtia ja voisin vaikka vannoa että kulkisimme ristiin sekä rastiin kumpikin. Ja jotenkin täysin vahingossa sattuisimme törmäämään toisiimme kaikkien näiden vuosien jälkeen. Kysymys kuuluu, mitä meille tapahtuisi?
Minun matkani palautui kotijuurilleni. Lähdin katsomaan miltä maalaistori näyttää vuosien jälkeen. Huomasin sen pysyvän täysin samanlaisena kuin lähtiessäni etsimään seikkailuja isosta kaupungista. Talvisin paikka on autio kuin ...(Voit itse keksiä tähän sopivan sanan) Kesäisin taas kylä herää eloon. Palaaminen takaisin pieneen kylänpahaseen on tehnyt hyvää sielulle ja ruumiille, mutta joinakin päivinä sitä toivoisi itsensä kaikkien niiden tuhansien ihmisten sekaan isoon kaupunkiin. Varsinkin kun menet seisomaan keskelle toria ja kuulet ainoastaan omaan kysymykseesi vastauksen.
Siitä on kulunut jo niin monia vuosia kun hymyilimme toisillemme. Rinkkamme ovat nostettu selkään yhä uudelleen ja uudelleen. Rinkkamme ovat laskettu yöpymisen toivossa kertaalleen ja kertaalleen. Yhtälailla minun kuin sinunkin on täytynyt tiedostaa eräs asia...
Lähtömme ensimmäiseltä pisteeltä vaatii rohkeutta. Jättää kaikki vanha taakse ja poistua kokonaan uusien seikkailujen toivossa. Toisella pisteellä kulkijalla on kertynyt kokemusta matkan kulusta hyvine ja huonoine asioineen ja luovuttaminen on käynyt niin monesti mielessä. Mutta kuitenkin sitä huomaa kävelevänsä kohti viimeistä ja pysyvää pistettä.
Sitä huomaa tekevänsä samat rutiinit päivä päivältä yhä uudelleen. Nukahtaa laskiessaan tähtien määrää taivaalla. Kohentaa tulta nuotiossa keskellä yötä. Kuvitella se toinen siihen samaan makuupussiin lämmittämään molempien kehoja. Kaivaten kipinöitä jotka tulivat sydämestä (nuotiosta) ja lukuunottamatta pieniä sanaharkkoja.
Haluatko tietää mitä minä tein? Laskiessa rinkkani alas tajusin palaavani "kotiin". Ja vaikkakin tiesinkin sydämessäni, etten aikonut jäädä tänne maaseutuhelvettiin aina ja ikuisesti niin sai se ajatus kuitenkin minut pohtimaan.
Laskin rinkkani maahan, sillä halusin jäädä hetkeksi miettimään uutta reittiä. Otin esille korkokengät, ja pistin ne jalkoihini.
Vaikka en ollutkaan isossa kaupungissa hienona leidinä niin kuka estäisi minua tuomasta hienoa leidiä (itseäni) maaseudulle?
Katseemme kohtasivat korkkareiden kanssa. Hymy ilosta, rakkaudesta kenkiin sekä ajatukset uusista paperikartoista saivat minut pohtimaan...
Kolmen Pisteen Korkkarinaikkonen oli palannut vanhaan (kylä) kaupunkiin.
Kirjoitin meistä teoksen.
Jatkoin lisäosalla.
Kolmen pisteen tavoin...Onko jatkoa luvassa?
.
.
.
Aikahyppääjä on itsenäinen jatko-osa aiemmin ilmestyneelle teokselle Aina & Ikuisesti.
Naistenpäivän kunniaksi perjantaina 08.03.2019 järjestettiin avoin kahvitilaisuus Vaateliike Elenassa.
Lämmin KIITOS kaikille kävijöille!
Kaupallinen yhteistyö Vaateliike Elena,
Kaivokatu 8, 18100 Heinola.
. Toinen piste
. Kolmas piste
Siitä on kulunut jo niin monia vuosia kun hyvästelimme toisemme. Kirjaimellisesti lähdimme eri suuntiin ja se sai meidät molemmat miettimään tarkoin reittimme uudelleen. Ei ollut enää yhteistä karttaa mikä näyttäisi tarvittavan suunnan. Sekin paperinpalanen oli repäisty keskeltä kahtia. Sinä lähdit omille teillesi ja jälkeenpäin kukaan ei ole kuullut sinusta sanaakaan. Joskus mietin, että mihin kummaan uudet tuulet olivat sinut matkallasi kuljettaneet. Kuitenkin aina hetki sen jälkeen muistan, ettei minua pitänytkään kiinnostaa tippaakaan.
Kulkijan täytyy keskittyä omaan vaeltamiseen. Itsestäänkin selvää, että jos tippuu kartalta niin siinä ei välttämättä auta edes kompassi. Riippuen tietenkin siitä, että osaako tuota suunnannäyttäjää käyttää. Voidaan vetää minut ylitse siitä onnistujien listasta...
Sinä osasit hoitaa kaikki käytännön asiat. Minä olin meistä se joka keksi uutta osaamatta luoda sitä. Huomasitko rakkaani, että teit senkin puolestani?
Joka tapauksessa karttamme oli keskeltä kahtia ja voisin vaikka vannoa että kulkisimme ristiin sekä rastiin kumpikin. Ja jotenkin täysin vahingossa sattuisimme törmäämään toisiimme kaikkien näiden vuosien jälkeen. Kysymys kuuluu, mitä meille tapahtuisi?
Minun matkani palautui kotijuurilleni. Lähdin katsomaan miltä maalaistori näyttää vuosien jälkeen. Huomasin sen pysyvän täysin samanlaisena kuin lähtiessäni etsimään seikkailuja isosta kaupungista. Talvisin paikka on autio kuin ...(Voit itse keksiä tähän sopivan sanan) Kesäisin taas kylä herää eloon. Palaaminen takaisin pieneen kylänpahaseen on tehnyt hyvää sielulle ja ruumiille, mutta joinakin päivinä sitä toivoisi itsensä kaikkien niiden tuhansien ihmisten sekaan isoon kaupunkiin. Varsinkin kun menet seisomaan keskelle toria ja kuulet ainoastaan omaan kysymykseesi vastauksen.
Siitä on kulunut jo niin monia vuosia kun hymyilimme toisillemme. Rinkkamme ovat nostettu selkään yhä uudelleen ja uudelleen. Rinkkamme ovat laskettu yöpymisen toivossa kertaalleen ja kertaalleen. Yhtälailla minun kuin sinunkin on täytynyt tiedostaa eräs asia...
Lähtömme ensimmäiseltä pisteeltä vaatii rohkeutta. Jättää kaikki vanha taakse ja poistua kokonaan uusien seikkailujen toivossa. Toisella pisteellä kulkijalla on kertynyt kokemusta matkan kulusta hyvine ja huonoine asioineen ja luovuttaminen on käynyt niin monesti mielessä. Mutta kuitenkin sitä huomaa kävelevänsä kohti viimeistä ja pysyvää pistettä.
Sitä huomaa tekevänsä samat rutiinit päivä päivältä yhä uudelleen. Nukahtaa laskiessaan tähtien määrää taivaalla. Kohentaa tulta nuotiossa keskellä yötä. Kuvitella se toinen siihen samaan makuupussiin lämmittämään molempien kehoja. Kaivaten kipinöitä jotka tulivat sydämestä (nuotiosta) ja lukuunottamatta pieniä sanaharkkoja.
Haluatko tietää mitä minä tein? Laskiessa rinkkani alas tajusin palaavani "kotiin". Ja vaikkakin tiesinkin sydämessäni, etten aikonut jäädä tänne maaseutuhelvettiin aina ja ikuisesti niin sai se ajatus kuitenkin minut pohtimaan.
Laskin rinkkani maahan, sillä halusin jäädä hetkeksi miettimään uutta reittiä. Otin esille korkokengät, ja pistin ne jalkoihini.
Vaikka en ollutkaan isossa kaupungissa hienona leidinä niin kuka estäisi minua tuomasta hienoa leidiä (itseäni) maaseudulle?
Katseemme kohtasivat korkkareiden kanssa. Hymy ilosta, rakkaudesta kenkiin sekä ajatukset uusista paperikartoista saivat minut pohtimaan...
Kolmen Pisteen Korkkarinaikkonen oli palannut vanhaan (kylä) kaupunkiin.
 |
Jatkoin lisäosalla.
Kolmen pisteen tavoin...Onko jatkoa luvassa?
.
.
.
Aikahyppääjä on itsenäinen jatko-osa aiemmin ilmestyneelle teokselle Aina & Ikuisesti.
Lämmin KIITOS kaikille kävijöille!
Kaupallinen yhteistyö Vaateliike Elena,
Kaivokatu 8, 18100 Heinola.
Kommentit
Lähetä kommentti