Siirry pääsisältöön

Korot Kohti Korkeuksia... Kiimainen Kesä...Kukkia ja Kuohuvaa...


Minusta tuntuu kuin aika olisi kulkenut ohitseni juoksujalkaa. Sillä on ollut kiire juosta muiden vuodenaikojen kanssa kilpaa kesäisellä heinäpellolla.
Kun katsot ikkunasta mihin kellonaikaan tahansa niin pistät varmasti merkille valoisuuden, joka pyörii keskuudessamme jälleen. On tullut aika kerätä kukkia nipuiksi ja tehdä kukkaseppele. Tykästyä, ihastua sekä rakastua. Kävellä kesäyössä käsi kädessä ja suudella täydenkuun aikaan. Riisua vaatekappaleet yksi kerrallaan ja juosta järveen heittämään talviturkki. Maata täysin alastomana nurmikolla ja varoa ettei muurahainen pistä väärään paikkaan...

Heitän korot hetkeksi pois jaloistani ja lähden astelemaan paljain jaloin ympäri pihamaata. Kuitenkin jokin saa minut muuttamaan mieleni ja palaan takaisin. Katselen noita uusia ihanuuksia, jotka saapuivat postissa muutama päivä sitten. Katson ja ihastelen. Ihastelen ja katson.
Asetan toisen kengän jalkaani ja yritän pitää tasapainon...

Unelmoin. Suljen silmäni hetkeksi ja päästän vilkkaan mielikuvitukseni valloilleen.

Kysymys kuuluukin, mitä tämä kesä tuo tullessaan?

Mansikoita kermavaahdolla? Kuumia kesäöitä? Viimeisten hitaiden tanssimista?  Kiellettyjä suudelmia? Yllättäviä suudelmia? Tarkoitettuja suudelmia?
Tykästymistä, ihastumista tai rakastumista?

Sanotaanko jossakin tahdon? Kaatuuko hääkakku huonosti leikatun palasen takia?

Eron kyyneleitä? Salaperäisiä katseita? Kenties selibaattia?

Tasapaino meinaa romahtaa, mutta saan nopeasti sen korjattua.  Kokeilen vielä kurottaa korkeuksiin ajatellen kauniita asioita mielessäni.
Leikitään, että unelmoin keräävän kaikki loput kolme väriä tästä kengän mallista. Mitä sitten vaikka mielessä pyörisi ajatus villistä seksistä komean ja lihaksikkaan miehen kanssa? Juuri sellaisen, joka ilman paitaa öljyisenä ja hikisenä raataa heinätöissä ja ajaa traktorilla pellolla. Mitä sitten vaikka haluaisinkin tämän kantavan minut läheiseen heinälatoon? Mitä sitten vaikka rakastelisimme seuraavaan aamuun? ...

Palaan takaisin nykyhetkeen, sillä minua pistää hyttynen. Huomaan olevani yksin takapihalla, jossa ei näy ketään muita kuin minä. Otan suuhuni mansikan ja puraisen palasen.
Yhtäkkiä mieleeni muistui ajatus uudesta kenkäparista joka muutama päivä sitten saapui postissa. Pistän toisenkin parin jalkaani.
Pistän loput mansikasta suuhuni ja käännän katseeni korkoihin.

Kesä.
Voisi tapahtua mitä tahansa.  Aurinko voisi polttaa tissini, jos en sivelisi aurinkorasvaa itseeni. Voisin saada enemmän kuin tuhat ja yksi hyttysenpattia. Loppuviikosta voisi luvata kovaa ukkosta sekä sadetta.
Voisin grillata niin paljon kasviksia kuin vain jaksaisin. Tehdä ehkä saunavihdan ja saunoa monta kertaa tänä kesänä. Juosta ampiaista karkuun peläten sen pistävän ja saada aikaan allergisen reaktion.  Istua ensiavussa ja sivellä aurinko rasvan sijasta jotakin voidetta patteihin.

Voisin pukeutua silkkiseen yöasuun kuuman yön takia. Voisin unelmoida unissani heinäladosta ja hyvistä ratsastushetkistä.

Pukeutua kesämekkoon ja kohottaa maljan uusille unelmille.
Punata huuleni. Asettaa kukkaseppele päähän. Nukkua ulkona.

Käännän katseeni vielä ihaniin vaaleanpunaisiin korkokenkiin ja huokaisen.
Kesä ja kärpäset. Shoppaileminen. Ihastuminen?!?

Huomaan miten kauniit nuo korot ovat jaloissani.
Hymyilen.


Vaaleanpunaiset Korkokengät 

                                                      °Yksi vilkaisu, yksi nopea katse.
                                                        Sait minut miettimään yhtä elämän tärkeää piirrettä...
                                                        R A K K A U T T A °


                                                       K O R K O J E N  K A P I N A
                                                             265 : des Korkkaripari

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Korkojen Kapina vierailulla Puoli Seiskassa!

 Korkojen Kapina pääsi toteuttamaan UNELMANSA!  Puoli Seiskan kuuluisa pinkki sohva Toteutuuko mun pitkäaikainen unelma vihdoin ja viimein? Onko tämä oikeasti totta? Yhtenä toukokuun päivänä 2023 tapahtui yksi ikimuistoisin asia... "Minua jännitti tosi paljon kun kävelin Ylen tiloihin.  En voinut uskoa sitä todeksi"  Istahdin aulan sohvalle, josta minut tultiin hakemaan sovitusti. Lähdimme Tuulianna Tolan kanssa kiertämään studioita. Pääsin näkemään miltä uutisstudio, aamutvstudio ja ohjaamo näyttivät. Kurkistin myös maskihuoneeseen jossa tapasin tuttuja kasvoja! Parhain juttu koko kierroksessa oli kuitenkin itse Puoli Seiska ohjelmasta tuttua tutumpi pinkki sohva johon vierailijalla oli kunnia istahtaa haastattelun ajaksi.  Ohjelman juontajat ja työryhmä saivat vierailijan   eli minut viihtymään kaikin tavoin. Kahvia, keskusteluja sekä pientä "haastattelupätkää" oli tiedossa pian.  Ihanan Tuulianna Tolan kanssa juteltiin minun kirjastani joka ilmestyi heinäkuussa 2

Miksi kielletty himottaa eniten?

Aina ja Ikuisesti- Päähenkilön ruutuvihosta  Muistan kuinka Islanti sai minut unelmoimaan villistä vapaudesta. Ja sitähän minä olinkin, mutta kai kuvittelin olevani tilivelvollinen sinulle tulemisistani sekä menemisistäni. Miksi? Paikallisbaarista kantautui akustinen kitaran soitto. Väki seilasi sisätiloista ulos polttamaan tuoppien kanssa. Jo heidän elämäntyylinsä sai turistin tuntemaan miten kulttuuri poikkesi jollain tasolla suomalaisesta. En tarkoita nyt tuopin tavoin, mutta jokin tunnelmassa oli täysin erilaista. Mikä?   Pitkä hiuksiset sällit naurahtelivat terassilla paikallis vitseille, joita sisäpuolelta kantautui laulun mukana.  Tilasin valkoviiniä lasillisen. Valitsen useasti sen makean version, koska... Noh satuin pitämään siitä enemmän kuin kuivasta mauttomasta juomasta.  Pohdin.  Mitä jos olisimme olleet tässä baarissa kahden? Olisimmeko tanssineet viimeiseen asti? Olisitko pyytänyt minua tanssimaan keskelle tanssilattiaa intohimoisen viimeisen hitaan?

Syntinen Askel 3/5

  Puhelin värähtää.  Käännän katseeni yöpöydälleni ja näen tuon tatuoidun muukalaisen nimen ruudulla. Yksi uusi viesti.  Huokaisen syvään. Kehoni nauttii syvästä pelosta, jännityksen tunteesta. Minä hieman tärisin.  Menen seisomaan ikkunan luokse. Katson kadulle verhojen välistä, mutta en näe siellä ketään. Tyhjä ja pimeä tie jatkui jatkumista yksin yksinäisyydessään. Valo vilkkuu yhä puhelimen näytöllä, mutta en käännä katsettani siihen kuitenkaan. Kuulen auton äänen, mutta se katoaa yhtä nopeasti kuin valomerkki kännykästäni. Huokaisen toistamiseen. Katselen yhä tielle ja näen parkissa mustan ajoneuvon. Ikkuna aukenee ja tatuoitu käsi näkyy jälleen. Muukalainen oli palannut.  Mietin lähikuukausia ja sitä kuinka nopeasti aika on vierähtänyt eteenpäin. Vasta äsken oli kiimainen ja kuuma kesä ja tämä likka kulki minihame päällä korkkareissa katuja kesäyön hämärinä pikkutunteina. Yhtäkkinen syksyn tulo, vesisateet ja pimenevät illat saivat minut jonkinlaiseen syysmasennuksen partaalle. M