... Pisteen vihje ...
Sen täytyi johtua silmistä.
Sen täytyi johtua siitä möreästä äänestä.
Sen täytyi johtua tavalla millä Hän ottaa naisen.
...Sen täytyy johtua näistä tekijöistä...
Muukalainen risti kätensä ja vaipui hiljaisuuteen. Kuitenkin muutaman minuutin kuluttua hän kaivoi taskustaan kuluneen askin, pistäen tupakan huulilleen. Sytkäristä kuuluva ääni sai jonkin minussakin syttymään, sillä tunsin äkillistä kuumuuden tunnetta koko kehossa.
Mitä minä oikein teen?
Miksi minä seison tässä puoliksi riisuutuneena odottaen tilanteen etenemistä.
Miksi tuo hurmuri saa minussa aikaan tämän tunteen?
Tunne.
Jollain tavalla pelottava. Silkkaa hulluutta, mutta...
Kiihottava, etten tiedä miten päin olisin tässä rappusilla ja tuijottaisin lumoutuneena tuon miehen tatuoituja käsiä. Tekisi mieli terävillä kynsilläni kuin piirtää villisti kuvio ja kulkea yli ääriviivojen. Kynsiä ja kynsiä. Raapia ja katsoa mihin tatuoinnit johtavat...
Muukalainen vilkaisi minua muutaman kerran salaisesti. Heti huomattuani hän käänsi katseensa pois ja oli kuin ei olisikaan.
Hän toisti liikkeensä yhä uudelleen ja uudelleen.
Katsoi ylös pimeälle taivaalle.
Syksy.
Se tuli lähemmäksi ja lähemmäksi.
Yllätti tulollaan ja pisti hengitykseni salpaantumaan.
Vaikka olimme vanhoja tuttuja, niin hän osasi aina tulla elämääni äkisti.
Muukalainen tumppasi tupakkansa pöydällä olevaan tuhkakuppiin ja näytti merkiksi lähteä takaisin sisälle.
Hän astui keittiöön ja ojentaessaan kupillista kuumaa se tapahtui ensimmäisen kerran. Sen täytyi tapahtua tämän antaessa kahvikuppia... Minä ja kuppi käytiin yhtä kuumina.
Mies katsoi minua syvälle silmiin.
Pelko.
Mitä ihmettä tein tuon "Pahan" Kundin kanssa? Miksi mies sai minut ajattelemaan villisti? Halusin riisua itseni alastomaksi. Astella tuon Muukalaisen luokse ja antautua himoille sekä haluille.
Hänen selässään oli merkki tappelusta. Vanha arpi oli muuttunut symboliksi hänen ihollaan ja se sai minut olemaan täysin hiljaa sanomatta sanaakaan. Kuitenkin hetki sen jälkeen huomasin itseni koskettavan sitä ylhäältä alaspäin.
Muukalainen käänsi päätänsä ja huomasi tekoni...
Näen kaiken vilisten silmieni edessä.
Kohtaamisen. Tupakan. Silmät. Tupakan. Sytkärin. Tupakan savun. Möreän äänen. Tatuoinnit iholla. Hänen katseensa. Ensimmäisen suudelman. Huokauksen. Tunnen kosketuksen ihollani. Muukalaisen lämpimät kädet pitkin kroppaani. Vaatekappaleet lattialla. Toisen suudelman. Huokauksen ja hennon voihkinnan. Kohtaamisen. Silmät... Ja vielä yhden kerran Muukalaisen.
Sen täytyi johtua silmistä.
Sen täytyi johtua siitä möreästä äänestä.
Sen täytyi johtua tavalla millä Hän ottaa naisen.
... Sen täytyy kuulua tähän muistiinpanoon...
Kysymys kuuluukin, kirjoitinko sinut PahaPoika todeksi? Oletko vain villin mielikuvitukseni tuotetta? Ja jos olet saa se minut pohtimaan yhtä asiaa...
TULEEKO MEISTÄ YHTEINEN MUISTIINPANO?
Sen täytyi johtua silmistä.
Sen täytyi johtua siitä möreästä äänestä.
Sen täytyi johtua tavalla millä Hän ottaa naisen.
...Sen täytyy johtua näistä tekijöistä...
Muukalainen risti kätensä ja vaipui hiljaisuuteen. Kuitenkin muutaman minuutin kuluttua hän kaivoi taskustaan kuluneen askin, pistäen tupakan huulilleen. Sytkäristä kuuluva ääni sai jonkin minussakin syttymään, sillä tunsin äkillistä kuumuuden tunnetta koko kehossa.
Mitä minä oikein teen?
Miksi minä seison tässä puoliksi riisuutuneena odottaen tilanteen etenemistä.
Miksi tuo hurmuri saa minussa aikaan tämän tunteen?
Tunne.
Jollain tavalla pelottava. Silkkaa hulluutta, mutta...
Kiihottava, etten tiedä miten päin olisin tässä rappusilla ja tuijottaisin lumoutuneena tuon miehen tatuoituja käsiä. Tekisi mieli terävillä kynsilläni kuin piirtää villisti kuvio ja kulkea yli ääriviivojen. Kynsiä ja kynsiä. Raapia ja katsoa mihin tatuoinnit johtavat...
Muukalainen vilkaisi minua muutaman kerran salaisesti. Heti huomattuani hän käänsi katseensa pois ja oli kuin ei olisikaan.
Hän toisti liikkeensä yhä uudelleen ja uudelleen.
Katsoi ylös pimeälle taivaalle.
Syksy.
Se tuli lähemmäksi ja lähemmäksi.
Yllätti tulollaan ja pisti hengitykseni salpaantumaan.
Vaikka olimme vanhoja tuttuja, niin hän osasi aina tulla elämääni äkisti.
Muukalainen tumppasi tupakkansa pöydällä olevaan tuhkakuppiin ja näytti merkiksi lähteä takaisin sisälle.
Hän astui keittiöön ja ojentaessaan kupillista kuumaa se tapahtui ensimmäisen kerran. Sen täytyi tapahtua tämän antaessa kahvikuppia... Minä ja kuppi käytiin yhtä kuumina.
Mies katsoi minua syvälle silmiin.
Pelko.
Mitä ihmettä tein tuon "Pahan" Kundin kanssa? Miksi mies sai minut ajattelemaan villisti? Halusin riisua itseni alastomaksi. Astella tuon Muukalaisen luokse ja antautua himoille sekä haluille.
Hänen selässään oli merkki tappelusta. Vanha arpi oli muuttunut symboliksi hänen ihollaan ja se sai minut olemaan täysin hiljaa sanomatta sanaakaan. Kuitenkin hetki sen jälkeen huomasin itseni koskettavan sitä ylhäältä alaspäin.
Muukalainen käänsi päätänsä ja huomasi tekoni...
Näen kaiken vilisten silmieni edessä.
Kohtaamisen. Tupakan. Silmät. Tupakan. Sytkärin. Tupakan savun. Möreän äänen. Tatuoinnit iholla. Hänen katseensa. Ensimmäisen suudelman. Huokauksen. Tunnen kosketuksen ihollani. Muukalaisen lämpimät kädet pitkin kroppaani. Vaatekappaleet lattialla. Toisen suudelman. Huokauksen ja hennon voihkinnan. Kohtaamisen. Silmät... Ja vielä yhden kerran Muukalaisen.
Sen täytyi johtua silmistä.
Sen täytyi johtua siitä möreästä äänestä.
Sen täytyi johtua tavalla millä Hän ottaa naisen.
... Sen täytyy kuulua tähän muistiinpanoon...
Kysymys kuuluukin, kirjoitinko sinut PahaPoika todeksi? Oletko vain villin mielikuvitukseni tuotetta? Ja jos olet saa se minut pohtimaan yhtä asiaa...
TULEEKO MEISTÄ YHTEINEN MUISTIINPANO?
 |
| Kolmas ja viimeinen muistiinpano. Jäämmekö me ikuiseksi mysteeriksi? Minä voin olla vihjeesi. |
Kommentit
Lähetä kommentti