Mies Menneisyydestä

Miten voi olla mahdollista, että menneisyys tulee aina vierailulle huonoimpaan aikaan?
Ensin häipyy ilmoittamatta elämästä ja sitten kaikkien niiden vuosien jälkeen saapuu entistä vahvempana takaisin. Tuntuu, että se ihan morjestaisi ja huokuu positiivista fiilistä. Sitten alan miettimään itseäni. Kysymys kiehuu päässäni, miten minä olen voinut kaikki nämä hiljaiset mutta niin vauhdikkaat vuodet? Missä sinä menneisyyden muukalainen olit kun minä sinua eniten tarvitsin? Ja nyt seisot siinä. Seisot paikallasi siinä yhdessä ja samassa paikassa kädessäsi kultainen piste, jonka aiot asettaa hyvään kohtaan lausetta.
Sinulla on kaikki hyvin.
Sinulla olisi nyt sopiva hetki puhua välimme selviksi.

Sinulla ....

Mutta entäs minä?

Tavallinen maanantai päivä kun olen saapunut väsyneenä ja pitkän päivän jälkeen takasin kotiin. Päässä lyö kaikki tyhjää ja elämä vittuillee noin muutenkin. Yhden ovikellon soiton jälkeen kaikki muuttuu ja PAM kaikki paska menneisyydestäsi iskevät vasten kalpeita kasvoja.

Elämä. Miten siitä tulisi niin yksinkertaista?
Vastaus on yksinkertainen...EI MITENKÄÄN.

Jos kaikki menisi kuin elokuvissa niin voisimme elää kirjaimellisesti onnellisina elämämme loppuun asti. Prinsessa saisi prinssinsä. Yksi yksinkertainen kultainen suudelma kultaisella hehkulla. Pelkkiä onnellisia lauseita ilman ylimääräisiä kirosanoja. Ei rikkinäisiä sukkia tai katkenneita korkoja. Pelkästään yksinkertainen ja onnellinen elämä. Tarina, jonka kohtaus saisi katsojan hymyilemään. Kohtaus, jossa päähenkilöt pelastaisivat maailman.  ...

Joka tapauksessa seisomme hiljaisina keittiössäni ja toinen meistä juo kahvia. Sinä istahdat vihdoin ja jäät tuijottomaan minua. Ja minä taas jähmetyin paikalleni odottaen yksinkertaista ihmettä tapahtuvan elämässäni. Huutomerkin tavoin pohdin, että miksi helvetissä sinä olet tullut takaisin? Teetkö sen tahallasi vittuillen vai tahdotko leikkiä vain tunteillani jälleen? Sen kerran kun olet noussut rotkosta takaisin jaloillesi ja olet tarpeeksi vahva katsomaan minua silmiin ja sanomaan totuuden. Totuuden, jolla ei ole enää mitään merkitystä. Kolmen sanan merkityksen joka on vuosituhansia myöhässä.

Kysymys kuuluukin, pitäisikö minun nyt antautua himoille ja haluille?

Vastausta ei kuulu sinulta eikä minulta itseltäni.
Avaan silmäni ja herään kymmenen tunnin yöunilta.

Minun tekee mieli kahvia.
Pistän merkille, että tatuoitu mieshenkilö eli tuo muukalainen,
mystinen rakkauteni oli kadonnut. Liekö sitä koskaan edes kunnolla ollutkaan...

Hallusinaatio. Mielikuvitus. Menneisyyden rippeet. Rikkinäinen ja loukkaantunut sydän. Kirjoitusvirheet. Kasa kirjaimia. Yksinkertainen paska maailma. Sotkuinen ja täydellinen elämä. Kadotettu Kultainen piste, joka edelleen on asettamatta tähän tavalliseen tarinaamme.

Koroilla Kohti Kapinaa