°Jos katse voisi kertoa enemmän,
niin olisin jo alastomana hänen käsivarsillaan odottaen
milloin viimeinen kipinä roihahtaisi liekeistä ja minua ei enää olisi. °
Viime tapaamisesta on aikaa. Yksi kokonainen viikko tuntuu pitkältä vuodelta. Lasken päiviä, tunteja sekä minuutteja hiljaa omassa päässäni toivoen milloin merkintä tapaamispaikasta ilmestyisi puhelimeeni.
En osannut sanoa, että olinko jännittynyt enemmän illan tapahtumista vai itse miehen kohtaamisesta. Ikävöin kuitenkin tuota Muukalaista niin paljon, etten osannut nukkua, syödä saati ajatella oikeita tärkeitä asioita.
Mitä kummaa sinä olit tehnyt minulle Muukalainen?
Hänen katseensa tahtoi omistaa. Suudelma huulille, niskaan sekä puraisu korvasta sai minut huudahtamaan nautinnosta. Halusin tuntea sitä kaikkea lisää niin kauan, että kyllästyn. Mutta kysymys kuuluukin mitä jos en kyllästyisi ollenkaan? Mitä jos haluaisin herätä tuon miehen vierestä joka ikinen aamu?
Huokaisen syvään itsekseni. Mitä ihmettä oli tapahtunut sille korkokengälle, joka halusi aina liikkua villisti ja yksin omissa oloissaan. Juoda aamukahvinsa omassa keittiössä ja nauttia siitä ettei kukaan omistanut tästä naisesta mitään. Omat ongelmat, omat mielipiteet. Kokonaan oma elämä...
Milloin se Beige yksinkertainen korko vaihtui mustan väriseen ja niiteillä koristeltuun yksilöön?
Tupakan tuoksu. Tatuoinnit. Möreä ääni ja syvälliset keskustelut. Miksi huomaan itseni kaipaavan niitä liiankin paljon? Mihin koukkuun tuo "vaarallinen" Muukalainen oli minut saanut?
Iltaisin ennen nukkumaan menoa lähden lenkille. Käyn juoksemassa tietyn reitin ja huudan pahan olon sekä ikävän sydämestäni pois.
Joskus itken.
Itken ikävästä.
Surusta.
Onnesta.
Viimeisestä muistosta kanssasi.
Sitten palaan takaisin maantielle ja lähden juoksuun.
Huokaisen ja otan hörpyn kahvia. Katson ikkunaan ja vilkaisen tielle.
Missä helvetissä sinä olet?
Muukalainen, tarvitsen koordinaatit sinusta, minusta ja meistä vaarallisesti monikossa.
PahaMies.
Huomaan ikävän kerääntyvän huutomerkin tavoin.
PahaMies.
Ota minut, ota minut.
Joku ilta puen stay up - sukat jalkoihini. Öljyän ihoni kookosöljyllä levittäen sen paikasta paikkaan...
Laitan nahkahameen, nahkatakin ja mustat reisiin ylettyvät saapikkaat viidentoista sentin koroilla. Ehkä laitan sittenkin ne korot, joita koristavat eri väriset niitit. Punaan huuleni intohimon ja rakkauden punaiseksi. Menen Pimeän Maantien varteen odottamaan, että poimisit minut kyytiin. Odottaen jälleen merkkiä, huomasin olevani valmis vaarallisiin ja pimeisiin seikkailuihin kanssasi!
Hän peittäisi sillä suuni ettei huutoni kuuluisi vieraiden huoneisiin°
Pahoja Askelia - tarinan aiemmat osat löydät Korkojen Kapinan Blogista!!!
P.s Tämä blogissa oleva tarina on faktaa ja fiktiota. Lupaathan käyttää mielikuvitusta, huumorintajua sekä kykyä suodattaa tarinan yksityiskohdat toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos?
Älä myöskään ota kaikkea liian kirjaimellisesti, sillä tämähän on vain yksi tarina muiden joukossa.
K I I T O S !
Valokuva Korkokengistä - Tuija Joska @peilityynirunoja_jostui
niin olisin jo alastomana hänen käsivarsillaan odottaen
milloin viimeinen kipinä roihahtaisi liekeistä ja minua ei enää olisi. °
Viime tapaamisesta on aikaa. Yksi kokonainen viikko tuntuu pitkältä vuodelta. Lasken päiviä, tunteja sekä minuutteja hiljaa omassa päässäni toivoen milloin merkintä tapaamispaikasta ilmestyisi puhelimeeni.
En osannut sanoa, että olinko jännittynyt enemmän illan tapahtumista vai itse miehen kohtaamisesta. Ikävöin kuitenkin tuota Muukalaista niin paljon, etten osannut nukkua, syödä saati ajatella oikeita tärkeitä asioita.
Mitä kummaa sinä olit tehnyt minulle Muukalainen?
Hänen katseensa tahtoi omistaa. Suudelma huulille, niskaan sekä puraisu korvasta sai minut huudahtamaan nautinnosta. Halusin tuntea sitä kaikkea lisää niin kauan, että kyllästyn. Mutta kysymys kuuluukin mitä jos en kyllästyisi ollenkaan? Mitä jos haluaisin herätä tuon miehen vierestä joka ikinen aamu?
Huokaisen syvään itsekseni. Mitä ihmettä oli tapahtunut sille korkokengälle, joka halusi aina liikkua villisti ja yksin omissa oloissaan. Juoda aamukahvinsa omassa keittiössä ja nauttia siitä ettei kukaan omistanut tästä naisesta mitään. Omat ongelmat, omat mielipiteet. Kokonaan oma elämä...
Milloin se Beige yksinkertainen korko vaihtui mustan väriseen ja niiteillä koristeltuun yksilöön?
Tupakan tuoksu. Tatuoinnit. Möreä ääni ja syvälliset keskustelut. Miksi huomaan itseni kaipaavan niitä liiankin paljon? Mihin koukkuun tuo "vaarallinen" Muukalainen oli minut saanut?
Iltaisin ennen nukkumaan menoa lähden lenkille. Käyn juoksemassa tietyn reitin ja huudan pahan olon sekä ikävän sydämestäni pois.
Joskus itken.
Itken ikävästä.
Surusta.
Onnesta.
Viimeisestä muistosta kanssasi.
Sitten palaan takaisin maantielle ja lähden juoksuun.
Huokaisen ja otan hörpyn kahvia. Katson ikkunaan ja vilkaisen tielle.
Missä helvetissä sinä olet?
Muukalainen, tarvitsen koordinaatit sinusta, minusta ja meistä vaarallisesti monikossa.
PahaMies.
Huomaan ikävän kerääntyvän huutomerkin tavoin.
PahaMies.
Ota minut, ota minut.
Joku ilta puen stay up - sukat jalkoihini. Öljyän ihoni kookosöljyllä levittäen sen paikasta paikkaan...
Laitan nahkahameen, nahkatakin ja mustat reisiin ylettyvät saapikkaat viidentoista sentin koroilla. Ehkä laitan sittenkin ne korot, joita koristavat eri väriset niitit. Punaan huuleni intohimon ja rakkauden punaiseksi. Menen Pimeän Maantien varteen odottamaan, että poimisit minut kyytiin. Odottaen jälleen merkkiä, huomasin olevani valmis vaarallisiin ja pimeisiin seikkailuihin kanssasi!
 |
| Intohimoinen Vaarallinen Kohtaaminen |
°Vien oman käteni suulleni,
sillä kuvittelen sen olevan tuon hurmurin käsi.Hän peittäisi sillä suuni ettei huutoni kuuluisi vieraiden huoneisiin°
Pahoja Askelia - tarinan aiemmat osat löydät Korkojen Kapinan Blogista!!!
P.s Tämä blogissa oleva tarina on faktaa ja fiktiota. Lupaathan käyttää mielikuvitusta, huumorintajua sekä kykyä suodattaa tarinan yksityiskohdat toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos?
Älä myöskään ota kaikkea liian kirjaimellisesti, sillä tämähän on vain yksi tarina muiden joukossa.
K I I T O S !
Valokuva Korkokengistä - Tuija Joska @peilityynirunoja_jostui
Kommentit
Lähetä kommentti