Käänsin kylkeä.
Tunsin pian hengityksen kaulallani ja en voinut olla väärässä kuka ja mikä oli kyseessä.
Muukalainen makasi takanani.
Tuoksui punaiselle röökille käytyään äsken polttamassa. Mies antoi raskaan ja mystisen suudelman. Parta kutitti.
Vanha ja väsynyt Muukalainen oli jättänyt partansa ajamatta ja se teki hänestä entistä komeamman.
Raapaisen kynsin miestä punaisilla kynsilläni. Tämä mörähtää tuttuun tapaansa. Sulkee silmänsä vielä hetkeksi huokaisten.
Makasimme hiljaisina hetken aikaa. Asuntoani peitti rauhallisuus. Puuskutus ja tyytyväisyyden tunne.
Tatuoitu ja vaarallinen Muukalainen katsoo jälleen kattoa ja sitten minua. Nauraa luonnonkiharille hiuksilleni jotka saavat minut kiroilemaan jälleen kerran kun yritän herättyäni suoristaa niitä johonkin suuntaan. Mies laittaa yhden hiussuortuvan korvani taakse.
Isot kämmenet tuoksuvat tupakalle ja välittämiselle.
-Ymmärräthän sä että mä pidän sua silmällä?...
Nyökkään kuulemalleni. Tiesin, että hän tiesi missä koroillani kulkisin, kenelle puhuisin. Tunsin Muukalaisen olevan liikkeellä, lähistöllä.
Kylänpahasessa liikkuivat muutkin kuin juorut.
Pimeän Maantien Pahoja Askelia osat ovat omistettu tärkeälle ystävälleni, elämäni Muukalaiselle, Hubbikselle.
TARINAN MUUT OSAT LÖYDÄT KORKOJEN KAPINAN BLOGISTA!
P.S Tämä blogissa oleva tarina on faktaa ja fiktiota. Lupaathan käyttää mielikuvitusta, huumorintajua sekä kykyä suodattaa tarinan yksityiskohdat toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos?
Älä myöskään ota kaikkea liian kirjaimellisesti, sillä tämähän on vain yksi tarina muiden joukossa.
K I I T O S!!!
Kommentit
Lähetä kommentti