Joskus tämä Korko pysähtyy miettimään, että mitä helvettiä täs elämässä tapahtuu. Mitä mun ympärillä on meneillään ja kuka siihen loppujen lopuksi jää. Kuka tai mikä haluaa olla mukana tälläisen korkkarinaikkosen tarinassa, jolla on kohta kahta paria vaille KOLMESATAA korkkariparia. Sekaisia ajatuksia, halua ja haluuttomuutta. Vaikeuksia valita mitä elämässään haluaa.
Sitten katson jälleen mieheen, joka istuu siinä vastapäätä ja juo kolmatta kupillista kanssani.
Ihmistä jolle voin kertoa mitä vaan. Miestä, joka kestää elämäni sekaista tarinaa kohtauksesta toiseen. Ystävää, joka katsoo perääni tilanteissa kuin tilanteissa. Muukalaista, jonka kosketus tulee sydämestä.
Rauhoitun. Vedän hetken henkeä ja tajuan etteivät asiat olleetkaan niin pahasti mitä hetki sitten kuvittelin niiden olevan.
Punaisen röökin polttaja tuoksui helvetin hyvälle. Vaarallinen ja tatuoitu Muukalainen vittuili minulle jälleen. Piti silmällä vaikkei sitä suoraan sanonutkaan.
Hän on ja oli olemassa viimeiseen lukuun saakka.
Otan kahvista huikan. Syksy on saapunut kylänpahaseen. Se jäi vielä huudeille vähäksi aikaa niin kuin minäkin.
~Omistettu ystävälle elämäni Muukalaiselle, Hubbikselle. ~
KORKOJEN KAPINA, toivottaa ihanan värikästä syksyä juuri sinulle!
Muista pitää itsestäsi huolta viikon ja vuoden jokaisena päivänä. Muista, että juuri sinä olet tärkeä.
Rakkaudella, Reetta
Kommentit
Lähetä kommentti