Siirry pääsisältöön

Kylänpahasen Korkkarinaikkonen osa 2/3

 Sinä sait minut ymmärtämään. Sinä sait minut ajattelemaan asioita positiivisemmin. Hassua sinulta, sillä sinä olit ottanut jälleen pahoja askelia. 

Muukalainen istuu paikallaan ja kääntää katseensa pinkkiin korkoon. Tämä ei sano mitään, mutta kuunteli mitä tuo korkkarinaikkonen höpötti.

Olin kai hullu, he sanoivat. Ihmiset puhuivat, kuuntelivat. Pitivät silmällä ja tekivät omia johtopäätöksiä.  Korko pisti merkille, ettei tuo mies paskaakaan välittänyt muiden puheista. 

Pinkki korko kuitenkin hiukan pelkäsi. Pelkäsin, että jääminen tähän kylänpahaseen voisi kääntyä vielä pahaksi molempien kohdalta. 

Mies sytytti röökinsä. Joi kahvia kupin kupillisen perään ja jatkoi elämäänsä samalla tavalla. Ottamalla riskejä Pahoilla askelilla.

Kylänpahasen Korkkarinaikkonen herää. Oliko tuo äskeinen vain unta? Keittää pinkillä kahvinkeittimellä aamun ensimmäisiä kupillisia. Katselee ympärilleen. Ihastelee asuntoansa. Unelmoi hiukan puhutuista Pahoista Askelista. Peläten ja ottaen niitä silloin tällöin sopivassa kohtaa. Hankkien lisää muistiinpanoja. 

Tupakan, intohimon sekä salaisuuksien tuoksu kipinöi minussa vieläkin.

Vaarallinen ja tatuoitu Muukalainen oli jossakin lähistöllä, tunsin sen. 

Kylänpahanen. Korkkarinaikkonen. Tupakka. Sekaisia ajatuksia. Pinkit korot. Aamun ekat kupilliset.




Tein itse päätöksen. Olin valmis jäämään vielä hetkeksi.  Eikä kenenkään mielipide saati kommentti saanut tätä Korkoa muuttamaan mieltään. 




°Omistettu ystävälleni, joka on tukeni sekä turvani.  Elämäni Muukalaiselle, Hubbikselle°


KYLÄNPAHASEN KORKKARINAIKKONEN - OSAN 1/3  LÖYDÄT KORKOJEN KAPINAN BLOGISTA! 



Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Korkojen Kapina vierailulla Puoli Seiskassa!

 Korkojen Kapina pääsi toteuttamaan UNELMANSA!  Puoli Seiskan kuuluisa pinkki sohva Toteutuuko mun pitkäaikainen unelma vihdoin ja viimein? Onko tämä oikeasti totta? Yhtenä toukokuun päivänä 2023 tapahtui yksi ikimuistoisin asia... "Minua jännitti tosi paljon kun kävelin Ylen tiloihin.  En voinut uskoa sitä todeksi"  Istahdin aulan sohvalle, josta minut tultiin hakemaan sovitusti. Lähdimme Tuulianna Tolan kanssa kiertämään studioita. Pääsin näkemään miltä uutisstudio, aamutvstudio ja ohjaamo näyttivät. Kurkistin myös maskihuoneeseen jossa tapasin tuttuja kasvoja! Parhain juttu koko kierroksessa oli kuitenkin itse Puoli Seiska ohjelmasta tuttua tutumpi pinkki sohva johon vierailijalla oli kunnia istahtaa haastattelun ajaksi.  Ohjelman juontajat ja työryhmä saivat vierailijan   eli minut viihtymään kaikin tavoin. Kahvia, keskusteluja sekä pientä "haastattelupätkää" oli tiedossa pian.  Ihanan Tuulianna Tolan kanssa juteltiin minun kirjastani joka ilmestyi heinäkuussa 2
Lähetä kommentti
Lue lisää

Miksi kielletty himottaa eniten?

Aina ja Ikuisesti- Päähenkilön ruutuvihosta  Muistan kuinka Islanti sai minut unelmoimaan villistä vapaudesta. Ja sitähän minä olinkin, mutta kai kuvittelin olevani tilivelvollinen sinulle tulemisistani sekä menemisistäni. Miksi? Paikallisbaarista kantautui akustinen kitaran soitto. Väki seilasi sisätiloista ulos polttamaan tuoppien kanssa. Jo heidän elämäntyylinsä sai turistin tuntemaan miten kulttuuri poikkesi jollain tasolla suomalaisesta. En tarkoita nyt tuopin tavoin, mutta jokin tunnelmassa oli täysin erilaista. Mikä?   Pitkä hiuksiset sällit naurahtelivat terassilla paikallis vitseille, joita sisäpuolelta kantautui laulun mukana.  Tilasin valkoviiniä lasillisen. Valitsen useasti sen makean version, koska... Noh satuin pitämään siitä enemmän kuin kuivasta mauttomasta juomasta.  Pohdin.  Mitä jos olisimme olleet tässä baarissa kahden? Olisimmeko tanssineet viimeiseen asti? Olisitko pyytänyt minua tanssimaan keskelle tanssilattiaa intohimoisen viimeisen hitaan?
1 kommentti
Lue lisää

Syntinen Askel 3/5

  Puhelin värähtää.  Käännän katseeni yöpöydälleni ja näen tuon tatuoidun muukalaisen nimen ruudulla. Yksi uusi viesti.  Huokaisen syvään. Kehoni nauttii syvästä pelosta, jännityksen tunteesta. Minä hieman tärisin.  Menen seisomaan ikkunan luokse. Katson kadulle verhojen välistä, mutta en näe siellä ketään. Tyhjä ja pimeä tie jatkui jatkumista yksin yksinäisyydessään. Valo vilkkuu yhä puhelimen näytöllä, mutta en käännä katsettani siihen kuitenkaan. Kuulen auton äänen, mutta se katoaa yhtä nopeasti kuin valomerkki kännykästäni. Huokaisen toistamiseen. Katselen yhä tielle ja näen parkissa mustan ajoneuvon. Ikkuna aukenee ja tatuoitu käsi näkyy jälleen. Muukalainen oli palannut.  Mietin lähikuukausia ja sitä kuinka nopeasti aika on vierähtänyt eteenpäin. Vasta äsken oli kiimainen ja kuuma kesä ja tämä likka kulki minihame päällä korkkareissa katuja kesäyön hämärinä pikkutunteina. Yhtäkkinen syksyn tulo, vesisateet ja pimenevät illat saivat minut jonkinlaiseen syysmasennuksen partaalle. M
Lähetä kommentti
Lue lisää