Siirry pääsisältöön

Yksinäiset Yöt

Yöt olivat pahimpia.

Heräsin usein siihen, että huudan nimeäsi pimeässä. Huudan, enkä näe mitään. Huudan miestä, jota ei enää ole. Muukalainen kulki niitä pimeitä polkuja, joissa ei kuka tahansa nähnyt. Niihin, joihin normaalisti päivänvalo ei paista. Tuo tatuoitu ja vaarallinen rikollinen oli tiessään.

Minä katson kenkäkasoja, jotka ovat huoneistoni lattialla. Katson ja mietin mitä tekisin niille yhtälailla kuin elämälleni. Olin punaisen värinen Korkokenkä. Yksinäinen ja rakkautta kaipaava, joka kuitenkin halusi olla jonkin aikaa yksin. En ollut vieläkään päässyt yli viimeisestä kohtaamisesta Muukalaisen kanssa. Ja kun suljen silmäni kuulen hänen möreän äänensä ja tunnen hänet joka paikassa itsessäni. 

Kosketus, jota ei pysty unohtamaan. 

Sanat, joita ei halua kuulla kenenkään muun suusta kuin hänen.

Silmiin katsominen.

Syntinen viimeinen suudelma.



Yksinkertaisesti.

Yöt olivat pahimpia.

Näen jatkuvasti unia sinusta ja siitä pimeydestä missä jatkat kulkuasi.

Vaikka huudan niin perkeleesti nimeäsi, niin näiden seinien sisäpuolella ei vastannut kuin kaiku.

... ja sen kaiun äänen tunnistin.

Se olin minä, joka sanoin haluavani elää hetken ilman sinua.  Vaikka todellisuudessa se oli huonoin ja paskin ideani koskaan.

Ja ikkunasta katsoessani kuinka nousit autoosi aloin katumaan päätöstäni.  

Kahvi ei maistunut enää samalta.


Yöt olivat pahimpia.

Minun teki mieli soittaa sinulle niin kuin usein teinkin jos näin taas sen saman ja kamalan painajaisen koskien sinua. Muukalaista jossakin pimeydessä. 

Sinun möreä äänesi sai tämän Koron rauhoittumaan.

... Mutta nyt minulla ei ollut vaihtoehtoa kuin nielaista tyhjää, sytyttää valo pimeään asuntooni ja mennä päivä kerrallaan ilman sinua ja vaarallisia kohtaamisia tässä kylänpahasessa.

Olin kuitenkin varma, että tapaisin sinut vielä.  

Yksinkertaisesti.

Rakkauden, pelon ikävästä ja himon äärirajoilla.


°Muukalaiselle, joka auttoi kirjoittamaan parhaat muistiinpanot ikuisuuksiin. Miehelle, jonka askeleet kuuluivat joissakin päin Pimeää Maantietä. Hubbikselle. °





Tykkää meistä myös somessa!!

 FB: KORKOJEN KAPINA

Valokuva korkokengistä : Tuija Joska /peilityynirunoja_jostui


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Korkojen Kapina vierailulla Puoli Seiskassa!

 Korkojen Kapina pääsi toteuttamaan UNELMANSA!  Puoli Seiskan kuuluisa pinkki sohva Toteutuuko mun pitkäaikainen unelma vihdoin ja viimein? Onko tämä oikeasti totta? Yhtenä toukokuun päivänä 2023 tapahtui yksi ikimuistoisin asia... "Minua jännitti tosi paljon kun kävelin Ylen tiloihin.  En voinut uskoa sitä todeksi"  Istahdin aulan sohvalle, josta minut tultiin hakemaan sovitusti. Lähdimme Tuulianna Tolan kanssa kiertämään studioita. Pääsin näkemään miltä uutisstudio, aamutvstudio ja ohjaamo näyttivät. Kurkistin myös maskihuoneeseen jossa tapasin tuttuja kasvoja! Parhain juttu koko kierroksessa oli kuitenkin itse Puoli Seiska ohjelmasta tuttua tutumpi pinkki sohva johon vierailijalla oli kunnia istahtaa haastattelun ajaksi.  Ohjelman juontajat ja työryhmä saivat vierailijan   eli minut viihtymään kaikin tavoin. Kahvia, keskusteluja sekä pientä "haastattelupätkää" oli tiedossa pian.  Ihanan Tuulianna Tolan kanssa juteltiin minun kirjastani joka ilmestyi heinäkuussa 2

Miksi kielletty himottaa eniten?

Aina ja Ikuisesti- Päähenkilön ruutuvihosta  Muistan kuinka Islanti sai minut unelmoimaan villistä vapaudesta. Ja sitähän minä olinkin, mutta kai kuvittelin olevani tilivelvollinen sinulle tulemisistani sekä menemisistäni. Miksi? Paikallisbaarista kantautui akustinen kitaran soitto. Väki seilasi sisätiloista ulos polttamaan tuoppien kanssa. Jo heidän elämäntyylinsä sai turistin tuntemaan miten kulttuuri poikkesi jollain tasolla suomalaisesta. En tarkoita nyt tuopin tavoin, mutta jokin tunnelmassa oli täysin erilaista. Mikä?   Pitkä hiuksiset sällit naurahtelivat terassilla paikallis vitseille, joita sisäpuolelta kantautui laulun mukana.  Tilasin valkoviiniä lasillisen. Valitsen useasti sen makean version, koska... Noh satuin pitämään siitä enemmän kuin kuivasta mauttomasta juomasta.  Pohdin.  Mitä jos olisimme olleet tässä baarissa kahden? Olisimmeko tanssineet viimeiseen asti? Olisitko pyytänyt minua tanssimaan keskelle tanssilattiaa intohimoisen viimeisen hitaan?

Syntinen Askel 3/5

  Puhelin värähtää.  Käännän katseeni yöpöydälleni ja näen tuon tatuoidun muukalaisen nimen ruudulla. Yksi uusi viesti.  Huokaisen syvään. Kehoni nauttii syvästä pelosta, jännityksen tunteesta. Minä hieman tärisin.  Menen seisomaan ikkunan luokse. Katson kadulle verhojen välistä, mutta en näe siellä ketään. Tyhjä ja pimeä tie jatkui jatkumista yksin yksinäisyydessään. Valo vilkkuu yhä puhelimen näytöllä, mutta en käännä katsettani siihen kuitenkaan. Kuulen auton äänen, mutta se katoaa yhtä nopeasti kuin valomerkki kännykästäni. Huokaisen toistamiseen. Katselen yhä tielle ja näen parkissa mustan ajoneuvon. Ikkuna aukenee ja tatuoitu käsi näkyy jälleen. Muukalainen oli palannut.  Mietin lähikuukausia ja sitä kuinka nopeasti aika on vierähtänyt eteenpäin. Vasta äsken oli kiimainen ja kuuma kesä ja tämä likka kulki minihame päällä korkkareissa katuja kesäyön hämärinä pikkutunteina. Yhtäkkinen syksyn tulo, vesisateet ja pimenevät illat saivat minut jonkinlaiseen syysmasennuksen partaalle. M