300 parin Korkkarinaikkonen!

Joskus ajattelin, ettei siitä tulisi mitään.  Minusta, Korkkareista, Elämästäni. 

Ihmiset nauroivat selän takana, puhuivat asioista joista eivät oikeasti tienneet mitään. Puhuivat minusta, naisesta joka katosi vuosiksi isoon cityyn ja palasi vahvempana kuin koskaan aiemmin. Kysymys kuuluukin, johtuiko tuo äkillinen katoaminen tästä kaupungista, tästä kylästä josta vuosi vuoden jälkeen on tullut varsinainen kylänpahanen? Mitä jos se kaikki johtuikin kaikesta siitä negatiivisesta mitä ympärillä pyöri jatkuvasti?

Erilaisuus. Minä olin erilainen ja siksi minua tuijotettiin, kiusattiin sekä haukuttiin. Jotenkin kuvitellaan, että jokaisen meistä täytyisi langeta samoihin kaavoihin kuin kaikki muut.

Pudotin usein kyyneleitä, koska erilaisuudesta rangaistiin minua ja vanhempiani sekä sisaruksiani. Meistä puhuttiin ja ystävät katosivat jäljettömiin. 

En ollut koulun enkä luokan suosituin tyttö. En ollut se, joka saisi koulun suosituimman pojan. Enkä se jonka ympärillä pyörittiin ja kilpailtiin kaveruudesta. Minä olin se tyttö, joka jätettiin yksin. Tyttö, jonka päälle syljettiin käytävillä. Tyttö, jonka kaikki kiersivät kaukaa jostakin syystä mikä on jäänyt vieläkin epäselväksi. 

Joskus ajattelin, ettei siitä tulisi mitään. Minusta, Korkkareista sekä Elämästäni. 

...     

"Kävelen koroilla kohti Kapinaa.  Hymyilen. Itken. Kadun asioita ja nauran. Puhun liikaa, en osaa olla hiljaa kahta minuuttia kauempaa. Kirjoitan tätäkin ruutuvihkooni keskellä yötä inspiraation toivossa"

...

Nyt katson itseäni. Katson itseäni kokonaisena naisena. Näen ja muistan tytön joka oli ujo ja arka. Kaikkien mielestä tylsä ja TYLSÄ. Yksin ja ilman ketään ystäviä.

Katson itseäni Kokonaisena Naisena. Uskallan olla oma itseni. Nauran liikaakin, sillä olenhan aina omistanut paskan huumorintajun sekä huonot vitsit. Puhuapälpätän itsekseni ja niille jotka sitä haluavat kuunnella. En ole yksin, sillä minulla on elämässäni edelleen rakastava perhe, ystäviä, tovereita. Rakkaita henkilöitä jotka eivät katoa ja hyväksyvät minut sellaisena kuin olen, minut itseni. 

Olen Kokonainen Nainen. Teen työtä josta pidän. Kouluttauduin ammatteihin joissa näen itseni vuosienkin päästä. Mitä sitten vaikka olenkin jonkilainen Taitelijaluonne ja kuljen koroissa kohti Kapinaa? Kirjoitan neljättä kirjasarjan osaa. Pidän tätä blogia.  Rakastan kirjoittamista ja se on intohimoni. Juon liikaa kahvia, unelmoin hassuista asioista. Teen juuri niitä asioita, joita tahdon tehdä. 

             "Niin minä teen, koska olen minä. Ja helvetin ylpeä siitä"

Joten sinä, joka puhut minusta paskaa. Naurat pahaenteisesti ja sanot ettei minunlaisesta tulisi koskaan mitään...  Niin haluan sanoa, SIINÄHÄN LUULET. EI PALJOA KIINNOSTA!!!!!

300:das Korkokenkäpari

Olen Kokonainen Nainen ja saavuttanut yhden unelmistani, eli omistan 300 korkkariparia. Käytän korkoja missä vain, juuri siellä missä ikinä kuljenkin. Olen Nainen, joka tietää mitä rakkaus on kun se tulee vastaan ja tiedän miltä tuntuu kun sen menettää. Nainen, joka on oppinut elämän virheistä ja nainen joka tulee tekemään niitä käsikirjoituksensa varrella lisää. 

Mutta juuri siksi minä olen minä. 

Elän tarinaani. 

Minä olen KOLMENSADAN parin Korkkarinaikkonen. 

Rakkaudella Reetta 

KORKOJEN KAPINA ON MYÖS FACEBOOKISSA!

Valokuva korkkareista - Tuija Joska / peilityylirunoja_jostui