Siirry pääsisältöön

Villi ja Vapaa 23 - vuotias

 O M G,

Huudan, koska huomasin täyttäneeni kakskyt fucking kolme vuotta. Vastahan täytin neljätoista ja mammani osti minulle ensimmäiset korkokenkäni. Korot, mustan väriset.  Vasta täytin kahdeksantoista ja ostin itse Kultaiset glitterikorkkarit, joista kirjoitin runon "Kultaisen Taivaanrannan Nainen"

Ja nyt kun katson kämpässäni olevia kenkäkasoja huudan onnellisen järkyttyneenä  O M G sillä minulla taisi olla kokoelmissani hieman enemmän kuin yhdet parit korkkareita. 

Katson kuplia, jotka nousivat skumppalasista korkeuksiin. Yleisen tilanteen takia eli tämän kirjoitetun episodin joka maailmalla pyörii en juhli sen kummemmin merkkipäivääni isolla porukalla kaverien kanssa. 

"Tänä vuonna eli 2020, nostan itse yksin ja ovi kiinni lasini ylös. Skoolaan ja onnittelen itse itseäni tämän vanhenemisen kunniaksi. "

23 wee.  Hömppäkirjailija, jonka elämä koostuu monista muistiinpanoista. 
Nainen joka huomaa edelleen unelmoivansa Muukalaisesta ja tämän kanssa vaarallisesta kohtaamisesta jälleen kerran. 

Otan toisen ja kolmannen kulauksen. Olen 23 vuotias. Villi, vapaa ja jälleen kerran yhden vuoden kokemuksia rikkaampi. 

Korkojen Kapina
Kiitos onnitteluista, 
Rakkaudella Reetta         






 "Jos saisin toivoa mitä tahansa niin tahtoisin kuulla Muukalaisen äänen. Tuoksutella tämän punaisen röökin tuoksua ja hukkua miehen syntisiin silmiin.  Kohdata tämä Pimeällä Maantiellä. "

 










Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Korkojen Kapina vierailulla Puoli Seiskassa!

 Korkojen Kapina pääsi toteuttamaan UNELMANSA!  Puoli Seiskan kuuluisa pinkki sohva Toteutuuko mun pitkäaikainen unelma vihdoin ja viimein? Onko tämä oikeasti totta? Yhtenä toukokuun päivänä 2023 tapahtui yksi ikimuistoisin asia... "Minua jännitti tosi paljon kun kävelin Ylen tiloihin.  En voinut uskoa sitä todeksi"  Istahdin aulan sohvalle, josta minut tultiin hakemaan sovitusti. Lähdimme Tuulianna Tolan kanssa kiertämään studioita. Pääsin näkemään miltä uutisstudio, aamutvstudio ja ohjaamo näyttivät. Kurkistin myös maskihuoneeseen jossa tapasin tuttuja kasvoja! Parhain juttu koko kierroksessa oli kuitenkin itse Puoli Seiska ohjelmasta tuttua tutumpi pinkki sohva johon vierailijalla oli kunnia istahtaa haastattelun ajaksi.  Ohjelman juontajat ja työryhmä saivat vierailijan   eli minut viihtymään kaikin tavoin. Kahvia, keskusteluja sekä pientä "haastattelupätkää" oli tiedossa pian.  Ihanan Tuulianna Tolan kanssa juteltiin minun kirjastani joka ilmestyi heinäkuussa 2
Lähetä kommentti
Lue lisää

Miksi kielletty himottaa eniten?

Aina ja Ikuisesti- Päähenkilön ruutuvihosta  Muistan kuinka Islanti sai minut unelmoimaan villistä vapaudesta. Ja sitähän minä olinkin, mutta kai kuvittelin olevani tilivelvollinen sinulle tulemisistani sekä menemisistäni. Miksi? Paikallisbaarista kantautui akustinen kitaran soitto. Väki seilasi sisätiloista ulos polttamaan tuoppien kanssa. Jo heidän elämäntyylinsä sai turistin tuntemaan miten kulttuuri poikkesi jollain tasolla suomalaisesta. En tarkoita nyt tuopin tavoin, mutta jokin tunnelmassa oli täysin erilaista. Mikä?   Pitkä hiuksiset sällit naurahtelivat terassilla paikallis vitseille, joita sisäpuolelta kantautui laulun mukana.  Tilasin valkoviiniä lasillisen. Valitsen useasti sen makean version, koska... Noh satuin pitämään siitä enemmän kuin kuivasta mauttomasta juomasta.  Pohdin.  Mitä jos olisimme olleet tässä baarissa kahden? Olisimmeko tanssineet viimeiseen asti? Olisitko pyytänyt minua tanssimaan keskelle tanssilattiaa intohimoisen viimeisen hitaan?
1 kommentti
Lue lisää

Syntinen Askel 3/5

  Puhelin värähtää.  Käännän katseeni yöpöydälleni ja näen tuon tatuoidun muukalaisen nimen ruudulla. Yksi uusi viesti.  Huokaisen syvään. Kehoni nauttii syvästä pelosta, jännityksen tunteesta. Minä hieman tärisin.  Menen seisomaan ikkunan luokse. Katson kadulle verhojen välistä, mutta en näe siellä ketään. Tyhjä ja pimeä tie jatkui jatkumista yksin yksinäisyydessään. Valo vilkkuu yhä puhelimen näytöllä, mutta en käännä katsettani siihen kuitenkaan. Kuulen auton äänen, mutta se katoaa yhtä nopeasti kuin valomerkki kännykästäni. Huokaisen toistamiseen. Katselen yhä tielle ja näen parkissa mustan ajoneuvon. Ikkuna aukenee ja tatuoitu käsi näkyy jälleen. Muukalainen oli palannut.  Mietin lähikuukausia ja sitä kuinka nopeasti aika on vierähtänyt eteenpäin. Vasta äsken oli kiimainen ja kuuma kesä ja tämä likka kulki minihame päällä korkkareissa katuja kesäyön hämärinä pikkutunteina. Yhtäkkinen syksyn tulo, vesisateet ja pimenevät illat saivat minut jonkinlaiseen syysmasennuksen partaalle. M
Lähetä kommentti
Lue lisää