Siirry pääsisältöön

KorkkariNaikkonen, joka odottaa kesää!

 

Valokuva: Yhteishyvä / Tommi Mattila


Hei ja tervetuloa Korkojen Kapinan uuden blogipostauksen pariin pitkästä aikaa!

Viime kirjoituksesta on kulunut tarkoituksella hetki, joten nyt on ihana päästä höpöttelemään tänne uusien postauksien toivossa. Mä ajattelin kertoa nyt mitä mulle kuuluu ja mitä kaikkea on tapahtunut tässä alkukesän aikana. Tosi paljon ootte kyselleet milloin tulisi uutta kirjaa, jatkoa kirjasarjalle ja tuleeko Nainen Minussa teoksesta toista osaa? Viimeeksi mä jätin vielä ylläriksi ja kertomatta niistä tarkoituksella... Tämä kesä on lähtenyt aika rytinällä käyntiin. Tosi paljon on helpottanut nyt kun näitä rajoituksia tämän maailmalla jylläävän episodin takia on hieman hellitetty. Mikä siis tarkoittaa, että joitakin tapahtumia pystytään ja aiotaan tänä kesänä järjestää. Se ajatus tuntuu musta ainakin tosi kivalta, koska just tapahtuma-aloilla työskentelevät ihmiset pääsevät takaisin sorvin ääreen.  Toivon sydämestäni, että pääsisin taas juontamaan joitakin tapahtumia.  

Korkokenkiä on nyt 303 paria. Eli kolmensadan yli on nyt sitten menty. Mulla alkaa olemaan vähän hankaluuksia kohta kun tila kenkärekeissä loppuu ja nyt pitäis alkaa miettimään mihin loput tulevat korkokenkäparit mahtuu. Otin uudeksi tavoitteeksi nyt sen viidensadan eli toisin sanoen mulla on nyt virallisesti koko loppu elämä aikaa kerätä tuo määrä täyteen. Hyvällä mielin voin sitten vanhana mummelina rellestää yhä edelleen korkkarit jalassa. 

Taas pääsen sanomaan tämän tutuksi tulleen lauseen, että ihanaa kun teitä rakkaat lukijani on kiinnostanut se mitä Korkojen Kapinalle kuuluu ja missä mennään. Kolkyt tuhatta lukijaa lähenee kovaa vauhtia ja se saa mut niin hymyilemään ja olemaan iloinen kertakaikkisesti. KIITOS!

Tässä välissä on pitänyt hetki hengähtää ja viettää sellainen "breikki" tietyistä asioista, jotta tekstin luominen olisi helpompaa ja sitä myöten sitten kivaa luettavaa. Nyt kun on vetänyt henkeä ja miettinyt asioita uudelleen niin on saanut jonkinlaisen käsityksen siitä mitä haluaa alkavalla urallaan ja mihin suuntaan koroilla kopisten lähdetään. Mä uskon, että varmasti monelle meistä tulee sellasia hetkiä eteen et on pakko pysähtyä ja kelata mitä ympärillä tapahtuu. Mua se ainakin auttoi ja siksi on IHANA palata takaisin kirjoittelemaan tauon jälkeen. Toisin sanoen olen ihan fiilareissa tälläkin hetkellä kun tätä postausta teen. 

Yhteishyvälehden tekemästä haastattelusta on tullut kivaa palautetta. Ihanaa kun sen on niin moni käynyt lukemassa ja ottamassa haltuun. Yhtälailla  Itä-hämeen Päivän Vieras osioon tulevat kolumnit kerran kuussa ovat lämmittäneet lukijoiden sydämiä ja niitä on toivottu lisää. Viimeisin kirjoitus kertoi rakkaasta kummipojastani Väinöstä ja halaamisen tärkeydestä.  JOTEN jos et ole jostakin syystä päässyt lukemaan tai olet missannut tuon haastiksen sekä noita kirjoituksia niin löydät molemmat netistä. Yhteishyvä lehden numero 2/21 sekä Heinolan oma  Itähäme lehti / 15.05.2021 lauantain numero. 




Ylläriksi jää tuleeko Nainen Minussa kirjalle jatkoa. Pidetään vielä hetki jännitystä yllä!  Ja kirjasarjan neljännen osan ilmestymispäivästä kerrotaan pian.  Jos et ole vielä lukenut aiempia kirjasarjan osia niin löydät ne kirjastoista sekä kirjakaupoista.  Kirjasarja: Aina & Ikuisesti,  Aikahyppääjä, AlustaAlkaja.

Korkojen Kapina sai ihanan tilaisuuden päästä tekemään yhteistyötä  ihohoitokonsulttina toimivan Iina Paljakan kanssa, joka kävi kertomassa ihonhoidosta ja antamassa vinkkejä ihonhoitoon. Jos haluat kuulla lisää näistä tuotteista, ota rohkeasti yhteyttä. FB: Iina Paljakka Itsenäinen Ihonhoitokonsultti 



Jatketaan pian taas uusien postausten parissa!

Pidä itsestäsi huoli,

Rakkaudella Korkojen Kapinan Reetta 


P.s Käy tykkäämässä facebookissa sivusta Korkojen Kapina


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Korkojen Kapina vierailulla Puoli Seiskassa!

 Korkojen Kapina pääsi toteuttamaan UNELMANSA!  Puoli Seiskan kuuluisa pinkki sohva Toteutuuko mun pitkäaikainen unelma vihdoin ja viimein? Onko tämä oikeasti totta? Yhtenä toukokuun päivänä 2023 tapahtui yksi ikimuistoisin asia... "Minua jännitti tosi paljon kun kävelin Ylen tiloihin.  En voinut uskoa sitä todeksi"  Istahdin aulan sohvalle, josta minut tultiin hakemaan sovitusti. Lähdimme Tuulianna Tolan kanssa kiertämään studioita. Pääsin näkemään miltä uutisstudio, aamutvstudio ja ohjaamo näyttivät. Kurkistin myös maskihuoneeseen jossa tapasin tuttuja kasvoja! Parhain juttu koko kierroksessa oli kuitenkin itse Puoli Seiska ohjelmasta tuttua tutumpi pinkki sohva johon vierailijalla oli kunnia istahtaa haastattelun ajaksi.  Ohjelman juontajat ja työryhmä saivat vierailijan   eli minut viihtymään kaikin tavoin. Kahvia, keskusteluja sekä pientä "haastattelupätkää" oli tiedossa pian.  Ihanan Tuulianna Tolan kanssa juteltiin minun kirjastani joka ilmestyi heinäkuussa 2

Miksi kielletty himottaa eniten?

Aina ja Ikuisesti- Päähenkilön ruutuvihosta  Muistan kuinka Islanti sai minut unelmoimaan villistä vapaudesta. Ja sitähän minä olinkin, mutta kai kuvittelin olevani tilivelvollinen sinulle tulemisistani sekä menemisistäni. Miksi? Paikallisbaarista kantautui akustinen kitaran soitto. Väki seilasi sisätiloista ulos polttamaan tuoppien kanssa. Jo heidän elämäntyylinsä sai turistin tuntemaan miten kulttuuri poikkesi jollain tasolla suomalaisesta. En tarkoita nyt tuopin tavoin, mutta jokin tunnelmassa oli täysin erilaista. Mikä?   Pitkä hiuksiset sällit naurahtelivat terassilla paikallis vitseille, joita sisäpuolelta kantautui laulun mukana.  Tilasin valkoviiniä lasillisen. Valitsen useasti sen makean version, koska... Noh satuin pitämään siitä enemmän kuin kuivasta mauttomasta juomasta.  Pohdin.  Mitä jos olisimme olleet tässä baarissa kahden? Olisimmeko tanssineet viimeiseen asti? Olisitko pyytänyt minua tanssimaan keskelle tanssilattiaa intohimoisen viimeisen hitaan?

Syntinen Askel 3/5

  Puhelin värähtää.  Käännän katseeni yöpöydälleni ja näen tuon tatuoidun muukalaisen nimen ruudulla. Yksi uusi viesti.  Huokaisen syvään. Kehoni nauttii syvästä pelosta, jännityksen tunteesta. Minä hieman tärisin.  Menen seisomaan ikkunan luokse. Katson kadulle verhojen välistä, mutta en näe siellä ketään. Tyhjä ja pimeä tie jatkui jatkumista yksin yksinäisyydessään. Valo vilkkuu yhä puhelimen näytöllä, mutta en käännä katsettani siihen kuitenkaan. Kuulen auton äänen, mutta se katoaa yhtä nopeasti kuin valomerkki kännykästäni. Huokaisen toistamiseen. Katselen yhä tielle ja näen parkissa mustan ajoneuvon. Ikkuna aukenee ja tatuoitu käsi näkyy jälleen. Muukalainen oli palannut.  Mietin lähikuukausia ja sitä kuinka nopeasti aika on vierähtänyt eteenpäin. Vasta äsken oli kiimainen ja kuuma kesä ja tämä likka kulki minihame päällä korkkareissa katuja kesäyön hämärinä pikkutunteina. Yhtäkkinen syksyn tulo, vesisateet ja pimenevät illat saivat minut jonkinlaiseen syysmasennuksen partaalle. M