Siirry pääsisältöön

Kuoharia ja Korkkareita

 

Korkkarikausi avattu

Ajattelin repäistä näin Vapun kunniaksi.  Kävin ostamassa vaaleanpunaista kuohuvaa ja juhlistaa alkanutta kevättä. Sinkkunaiselle juhlapyhät voivat olla joko pelastus tai pudotus lähimpään rotkoon. Minulle itselleni sopii hyvinkin yksinäisyys. Enkä tarkoita nyt yksinäisyydellä kurjuutta ja sitä etteikö olisi ketään jonka luokse mennä. Päinvastoin tällä korolla on kokonainen perhe ja mahtavia ystäviä joiden kanssa hengailu on yksi parhaista tavoista kuluttaa aikaa. On niitä päiviä jolloin tahdon olla yksin kokematta kuitenkaan olevani yksinäinen. 

                                            ...villi ja vapaa sinkkunainen...

Vaaleanpunainen kuohuva kuplii pullossa. Katselen sitä pää kenossa vaihtaen asentoa puolelta toiselle. Kymmenen minuutin kuluttua huomaan edelleen istuvani asuntoni lattialla ja katsellen tuota kuohuviinipulloa. Nyt varmasi ihmettelet miksi hitossa tuo nainen ei avaa sitä?
Kyllähän minä sen avasin, mutta vasta myöhemmin sinä iltana. 
Makaan lattialla olevan vaaleanpunaisen taljan päällä ja katselen korkokenkäkasoja. Pohdin pitkään mihin alkaisin ripustamaan kenkiäni, sillä itse telineessä oli vain yksi paikka jäljellä. Toisena asiana jäin pohtimaan elämääni täällä Kylänpahasessa...Mitä hittoa minä täällä vielä tein?
Viime keväänä tasan vuosi sitten näihin aikoihin jokin ihminen kysyi minulta miksi lähtisin. Miksi en voisi vielä jäädä hetkeksi. Vastauksen sinä tiedätkin hyvä lukijani, minä jäin. Mutta nyt mietin tosissani lähtöä muualle ja kaikkea sitä mitä voisin elämässäni vielä kokea. Minua ei pidättele täällä mikään ja periaatteessa voisin hyvin pakata tavarani KAIKKI KOLMESATAA JA KAKSI  KORKOKENKÄPARIA pahvilaatikoihin ja karata muualle. Nyt varmasti mietit syitä miksi tämä korkkarinaikkonen karkaisi?

... Yritän rakastaa ja olla rakastumatta. Yritän vihata edelleen ja olla vihaamatta. Yritän ymmärtää, vaikka en oikeasti ymmärrä...

Avaan kuoharin ja katson lentävää korkkia. Hetken päästä juoma kuohuaa yli lasipullosta. Huomasin minussa ja kuoharissa olevan jotakin yhteistä. Molemmat meistä odotti merkkiä tempaista taivaan tuuliin ja aloittaa jossakin puhtaalta pöydältä. Totuus on sitten toisenlainen, sillä tuo vaaleanpunainen kuohari koki nopean nousukiidon kohti tähtiin ja minä jäin seisomaan paikalleni edelleen sotkuiseen tarinaani. Miksi päähenkilö saa kokea onnistuneen rakastumisen, täyden lasin hyvää juomaa ja illan päätteeksi rakastavan suudelman? Vaaleanpunaista kuoharia onnisti, mutta minua ei.
Myöhemmin samana iltana katsoin romanttisen elokuvan ja vuodatin kyyneleitä. Kerkesin juoda kaksi kokonaista lasia makeaa kuohuvaa ja sitten tätä korkoa alkoi närästää. Itkiessäni itseäni uneen päätin jälleen vihata miehiä ja kolmen sanan lipsahdusta.
Seuraavana aamuna heräsin hehkeenä maskarat kasvoilla, keitin kahvia ja kuvittelin komean Muukalaisen kaikkine tatuointineen siihen vastapäätä istumaan. Kunnes tajusin keskustelevani itseni kanssa, pää kipeänä ja täysin tyytyväisenä sinkkuna olemiseen. 

Mitä tulee noihin korkokenkiin? Puin päälle ja lähdin kauppaan korkokengät jalassa. Kävellessäni kadulla aurinkolasit silmillä tunsin ylpeyttä. Vaikka oloni ei ollut parhaimmasta päästä ja särkylääke ei ollut vielä auttanut otin riskin ja lähdin Kylänpahasen Korkkarinaikkosena eteenpäin!

Korkojen Kapina toivottaa iloista Vappua!


FB: Korkojen Kapina
Valokuva korkkareista : Tuija Joska / peilityynirunoja_jostui


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Korkojen Kapina vierailulla Puoli Seiskassa!

 Korkojen Kapina pääsi toteuttamaan UNELMANSA!  Puoli Seiskan kuuluisa pinkki sohva Toteutuuko mun pitkäaikainen unelma vihdoin ja viimein? Onko tämä oikeasti totta? Yhtenä toukokuun päivänä 2023 tapahtui yksi ikimuistoisin asia... "Minua jännitti tosi paljon kun kävelin Ylen tiloihin.  En voinut uskoa sitä todeksi"  Istahdin aulan sohvalle, josta minut tultiin hakemaan sovitusti. Lähdimme Tuulianna Tolan kanssa kiertämään studioita. Pääsin näkemään miltä uutisstudio, aamutvstudio ja ohjaamo näyttivät. Kurkistin myös maskihuoneeseen jossa tapasin tuttuja kasvoja! Parhain juttu koko kierroksessa oli kuitenkin itse Puoli Seiska ohjelmasta tuttua tutumpi pinkki sohva johon vierailijalla oli kunnia istahtaa haastattelun ajaksi.  Ohjelman juontajat ja työryhmä saivat vierailijan   eli minut viihtymään kaikin tavoin. Kahvia, keskusteluja sekä pientä "haastattelupätkää" oli tiedossa pian.  Ihanan Tuulianna Tolan kanssa juteltiin minun kirjastani joka ilmestyi heinäkuussa 2

Miksi kielletty himottaa eniten?

Aina ja Ikuisesti- Päähenkilön ruutuvihosta  Muistan kuinka Islanti sai minut unelmoimaan villistä vapaudesta. Ja sitähän minä olinkin, mutta kai kuvittelin olevani tilivelvollinen sinulle tulemisistani sekä menemisistäni. Miksi? Paikallisbaarista kantautui akustinen kitaran soitto. Väki seilasi sisätiloista ulos polttamaan tuoppien kanssa. Jo heidän elämäntyylinsä sai turistin tuntemaan miten kulttuuri poikkesi jollain tasolla suomalaisesta. En tarkoita nyt tuopin tavoin, mutta jokin tunnelmassa oli täysin erilaista. Mikä?   Pitkä hiuksiset sällit naurahtelivat terassilla paikallis vitseille, joita sisäpuolelta kantautui laulun mukana.  Tilasin valkoviiniä lasillisen. Valitsen useasti sen makean version, koska... Noh satuin pitämään siitä enemmän kuin kuivasta mauttomasta juomasta.  Pohdin.  Mitä jos olisimme olleet tässä baarissa kahden? Olisimmeko tanssineet viimeiseen asti? Olisitko pyytänyt minua tanssimaan keskelle tanssilattiaa intohimoisen viimeisen hitaan?

Syntinen Askel 3/5

  Puhelin värähtää.  Käännän katseeni yöpöydälleni ja näen tuon tatuoidun muukalaisen nimen ruudulla. Yksi uusi viesti.  Huokaisen syvään. Kehoni nauttii syvästä pelosta, jännityksen tunteesta. Minä hieman tärisin.  Menen seisomaan ikkunan luokse. Katson kadulle verhojen välistä, mutta en näe siellä ketään. Tyhjä ja pimeä tie jatkui jatkumista yksin yksinäisyydessään. Valo vilkkuu yhä puhelimen näytöllä, mutta en käännä katsettani siihen kuitenkaan. Kuulen auton äänen, mutta se katoaa yhtä nopeasti kuin valomerkki kännykästäni. Huokaisen toistamiseen. Katselen yhä tielle ja näen parkissa mustan ajoneuvon. Ikkuna aukenee ja tatuoitu käsi näkyy jälleen. Muukalainen oli palannut.  Mietin lähikuukausia ja sitä kuinka nopeasti aika on vierähtänyt eteenpäin. Vasta äsken oli kiimainen ja kuuma kesä ja tämä likka kulki minihame päällä korkkareissa katuja kesäyön hämärinä pikkutunteina. Yhtäkkinen syksyn tulo, vesisateet ja pimenevät illat saivat minut jonkinlaiseen syysmasennuksen partaalle. M