Mies teki sen taas.
Koetellen rajojani yhä uudelleen ja uudelleen. Huomaan itseni seisovan jälleen kuin tikku paskassa.
Paikoillani.
Hänen kosketuksensa on kuin salamanisku. Se osuu ja osuessaan antaa vastaanottajalle jotakin mitä sanotaan kunnolliseksi täräykseksi. Minulle itselleni se oli enemminkin sopivasti läsnäoloa ja välittämistä. Seison yhä edelleen paikallani, sillä olen jähmettynyt näihin nurkkiin. Seison ja huomaan toivovani tämän ikuisen salaman iskevän toistamiseen, mutta ilman turhia rakkaudenosoituksia. Pelkällä suoralla intohimolla. Miksi toinen puoli aivoistani edelleen haikailee salaa Pimeälle Maantielle?
Mies seisoo takanani käsi hipaisten lantiotani. Huokaisee ja mörähtää tuttuun tapaansa. Samaan aikaan tatuoitu käsi kulkee laidasta laitaan vartaloani pitkin. Mies teki sen taas. Punaisen röökin tuoksu hemmottelee minua ja pistää pääni sekaisin. Se ei ollutkaan enää pelkkä Muukalainen. Se oli kaikkea muuta kuin tuo mystinen ja paha rikollinen.
Huomaan olevani jälleen koukussa, mutta tajusin ettei se ollut enää millään tavalla kuolemaksi. Kysymys kuuluukin, olinko jo kaikki nämä vuodet hengittänyt tätä vaarallista houkutusta niin paljon ettei makunystyräni reagoineet enää? Eikö sydämeni tuntenut enää mitään palavaa ja kuumaa rakkautta tuota Muukalaista kohtaan?
Hän katsoo minua väsyneillä silmillään ja juo kahvikupillista loppuun. Pistekirjoitus iholla oli sumentunut. Keskusteluhetket muuttuneet muutamiksi sanoiksi. Välillämme olevat huutomerkit olivat vaihtuneet epäileviksi kysymysmerkeiksi.
Pimeällä Maantiellä kulki taas joku ja se sai minut nostamaan katseeni nousevaan aurinkoon.
Pimeän Maantien, Pahoja Askelia osat 1-7 löydät Korkojen Kapinan Blogista!
Kommentit
Lähetä kommentti