 |
| Onko tulossa kiimainen ja kuuma kesä? |
Lasken kahvikupin pöydälle. Nielaisen kerran jos toisenkin tyhjää ja päätän koota ajatukseni kasaan. Kiimassa. Älä päästä tuota miestä liian lähelle. Älä päästä itseäsi sortumaan jälleen kerran tuohon tatuoituun renttuun, joka komistuu ja vanhenee päivä päivältä enemmän. Aurinko alkaa kuumottaa ihollani tai ainakin niin minä kuvittelin ja päätin pistää sen tuon taivaankappaleen piikkiin. Olin sekaisin alkaneesta kesästä, kahvista ja kaikesta siitä mitä ympärilläni oli pyörinyt. Kysymys kuuluukin, oliko tuo mystinen Muukalainen saanut minut koukkuunsa jälleen kerran?
Pimeän Maantien asfaltti on polttavan kuumaa. Kylänpahasen korkkariNaikkonen ei riisu korkkareita jaloistaan eikä muitakaan vaatekappaleita. Hän pitää itsensä aisoissa. Hän ei sekoita mielikuvitusta ja tosi elämää keskenään. Hän voi keikutella takamustaan ja kiusoitella, mutta pitää näppinsä kurissa tuosta vaarallisesta kohtalostaan.
On aikainen aamu ja he kaatavat kahvia kurkustaan alas. Punainen rööki syttyy ja sen savupilvi sekoittaa kahden ihmisen hetkeksi toisiinsa. Muukalaisen tuijotus on tappava jos sen päästää liian lähelle itseään ja siitä selviäminen sekä itsensä kasaaminen kokonaiseksi naiseksi on työläs prosessi.
Tatuoitu ja vaarallinen Muukalainen jää katsomaan sivusilmällä tekemisiäni polttaen samalla tupakkaansa hitaammin ja hitaammin. Tunnen kuinka minua pidetään silmällä ja tiedän milloin olen ylittänyt rajani. Kosketus jota ei ole pitkiin aikoihin tuntenut on osuessaan hämmästyttävä. Se pistää ihoni kihelmöimään ja kroppani tuntemaan hyvänolontunnetta. Mutta muistan olla varovainen, etten nauti jälkiruokaa liian nopeasti ja saa itseni käsittämään sanat ja teot vääriksi.
Ukkosrintaman palatessa tatuoitu ja vaarallinen Muukalainen seisoo sateessa. Hänen ihollaan olevat symbolit alkavat hetki hetkeltä kertomaan tarinaansa. Kuinka monta erilaista tarinaa miehen ihoon on kirjoitettu musteella? Mikä saa tuossa vanhassa ja väsyneessä ukossa tuon naisen pään sekoitettua kerta kerran jälkeen vaikka heidän välillään olisikin vain kahvikuppeja sekä kaveruutta?
Lasken kahvikupin pöydälle ja nielaisen. Annan röökistä tulevan savun yrittää sekoittaa pääni, mutta kiellän sen tulemisen liian lähelle. Vedän rajani, sillä kokonaisena naisena minulla on siihen täysi oikeus. Mielikuvituksessani antaisin tuon miehen koskettaa minua ja saada minut syttymään. Heittäytyä hänen käsivarsilleen ja naida seuraavaan aamuun asti...
Antaa itseni olla heikko ja tarttua houkutukseen ottaen yliannostuksen tuota huumetta.
Juon kahvikupin tyhjäksi. Savu on kadonnut ja ympärillämme on vain puhdasta ilmaa jota hengittää. Annan Muukalaisen katsoa minua, jotta saisin voimaa tulevaan päivään. Hänen katsoessaan minua ennen lähtöään olen saanut tarvittavan energian, mutta en ollut varma johtuiko se kuitenkin vain siitä liiallisesta määrästä kahvia mitä kaadoin kurkustani alas?!
Kuuma kesä teki tuloaan ja minä seisoin jälleen Pimeän Maantien laidassa. Kysymys kuuluukin, miten pääsen tien toiselle puolelle yksin ja satuttamatta itseäni?
Mistä pahat askeleet jälleen kantautuivat?
Pimeän Maantien Pahoja Askelia tarinan osat 1-8 löydät Korkojen Kapinan blogista!
FB: Korkojen Kapina
Kommentit
Lähetä kommentti