Siirry pääsisältöön

Unelmia, unelmia, unelmia!!!

 

   Korkojen Kapinassa 100 blogipostaus!!!



Sadan blogipostauksen kunniaksi ostin punaiset korkokengät kera rusetin!
Miltä ne näyttävät jaloissani?


 Unelmista sanotaan, että ne on tehty toteutettaviksi. Minulla itselläni riittää unelmia ja haaveita joiden toivon joskus toteutuvan. Millaisia unelmia ihmisellä saa olla? Täytyykö niiden kuulua tiettyyn ryhmään? Onko unelmilla jonkinmoista takarajaa? Milloin saamme niitä toteuttaa ja onko meillä yksinoikeus siihen? 

Tein joskus unelmakartan. Tiedättekö mitä unelmakartalla tarkoitetaan? Keskelle yksi ja tärkeä lause eli MINÄ ITSE. Siitä ensimmäinen viiva, joka lähtee yläviistoon. Toinen alaviistoon. Kolmas ja neljäs yhtälailla samalla taajuudelle. Sitten leikataan lehdistä kuvia. Juuri sellaisia kuvia, jotka ovat täydellisiä korostamaan unelmakarttaasi. Unelmat voivat olla todellisia, epätodellisia. Unelmat voivat olla puoliksi vitsejä ja puoliksi totisinta totta. Ne voivat olla päähänpistoja hetken mielijohteesta. Päätelmiä ja ajatuksia nähdyistä unista. Ne voivat olla mielikuvituksen tuotetta...Uhkarohkeita siirtoja, kiellettyjä intohimoja. Ne voivat olla salaperäisiä ja kiinnostavia. Luotu sydämellä tai ilman. 

Millaisia unelmia ihmisellä saa olla? Eivätkö kaikki unelmat ole yhtä tervetulleita? Ainakin itse mietin omassa päässäni turhankin liikaa sitä mitä muut sanoisivat jos kuulisivat unelmistani. Toisaalta perkele sentään, mitä hittoa se kellekään kuuluu? Unelmia kerätään ja kirjoitetaan päiväkirjoihin.  Mutta piilotetaan laatikoihin ja pistetään kansi kiinni. Jätetään lojumaan samalla tavalla kun likaiset vaatteet yksiön lattialle. Löydetään parin kymmenen vuoden päästä kun sattumoisin siivotaan ja järjestetään paikkoja. Istutaan lattialle tasapersein ja kurkataan vanhan päiväkirjan saloihin. Huomataan lista joka kirjoitettiin villinä nuorena.  Mietitään mitä olisi pitänyt tehdä ja tajutaan ettei puoliakaan ole toteutettu...

                                Mistä sinä unelmoit?

Pakko myöntää, että omat unelmat usein naurattavat. Mutta niinhän sen kuuluukin mennä...
Vaikka haluaisinkin päästä Helsingin kahvitehtaalle vieraaksi. Maistaa erilaisia kahveja ja tuoksutella kahvin papuja niin mitä sitten? Tai kiertää kaikki Pohjoismaat ja istua paikallisissa kahviloissa viimeistelemässä jotakin kirjaani! Työskennellä jokin päivä radiossa, omistaa 500 korkokenkäparia ennen vanhaksi tulemista. Joogata enemmän kuin reilut viisi minuuttia. Uskaltaa ajaa autokortti ja omistaa kuplavolkkari....
.....tässä oli vain pienen pieni osa kaikista niistä unelmista joista MINÄ haaveilen. 

Tämän blogipäivityksen idea ei ollut vain hehkuttaa sitä mitä haluisin "isona tyttönä" tehdä. Tämän Korkojen Kapinan postauksen idea syntyi yksinkertaisesti siitä, että kuulen usein ihmisten suusta 
"miksi unelmoisin ja mistä sekä mitä muut ajattelevat"  
Sen takia halusin kertoa oman mielipiteeni siitä, miksi unelmat ovat meille ihmisille tärkeitä. Antaa näkymätön potku perseelle ja kiskoa ylös toteuttamaan omia unelmia! Sillä jos ei ole mitään mistä haaveilla ei ole mitään aikomusta tehdä töitä niiden unelmien eteen!

Oma mottoni viimeisimmässä haastattelussa: Unelmien eteen täytyy tehdä töitä! 




USKOMATONTA!
Tänään 11.10.2021 maanantaina Korkojen Kapinalla on juhlapäivä, sillä tällä blogipostauksella mennään 100 postauksen yli! Toteutin vuosia sitten yhden unelmistani ja perustin korkokenkien voimalla blogin jossa riittää mielikuvitusta, satoja korkokenkäpareja sekä mieleenpainuvia tarinoita. Korkojen Kapinalla on kohta 30 000 virallista lukijaa! 
KIITOS teille ihanat lukijani!  Haliterkuin, Reetta Joska

PALJASTUS:  KORKOJEN KAPINAN, Nainen Minussa kirja saa jatkoa! 



                                Uusi postaus perjantaina!

















               




















Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Korkojen Kapina vierailulla Puoli Seiskassa!

 Korkojen Kapina pääsi toteuttamaan UNELMANSA!  Puoli Seiskan kuuluisa pinkki sohva Toteutuuko mun pitkäaikainen unelma vihdoin ja viimein? Onko tämä oikeasti totta? Yhtenä toukokuun päivänä 2023 tapahtui yksi ikimuistoisin asia... "Minua jännitti tosi paljon kun kävelin Ylen tiloihin.  En voinut uskoa sitä todeksi"  Istahdin aulan sohvalle, josta minut tultiin hakemaan sovitusti. Lähdimme Tuulianna Tolan kanssa kiertämään studioita. Pääsin näkemään miltä uutisstudio, aamutvstudio ja ohjaamo näyttivät. Kurkistin myös maskihuoneeseen jossa tapasin tuttuja kasvoja! Parhain juttu koko kierroksessa oli kuitenkin itse Puoli Seiska ohjelmasta tuttua tutumpi pinkki sohva johon vierailijalla oli kunnia istahtaa haastattelun ajaksi.  Ohjelman juontajat ja työryhmä saivat vierailijan   eli minut viihtymään kaikin tavoin. Kahvia, keskusteluja sekä pientä "haastattelupätkää" oli tiedossa pian.  Ihanan Tuulianna Tolan kanssa juteltiin minun kirjastani joka ilmestyi heinäkuussa 2

Miksi kielletty himottaa eniten?

Aina ja Ikuisesti- Päähenkilön ruutuvihosta  Muistan kuinka Islanti sai minut unelmoimaan villistä vapaudesta. Ja sitähän minä olinkin, mutta kai kuvittelin olevani tilivelvollinen sinulle tulemisistani sekä menemisistäni. Miksi? Paikallisbaarista kantautui akustinen kitaran soitto. Väki seilasi sisätiloista ulos polttamaan tuoppien kanssa. Jo heidän elämäntyylinsä sai turistin tuntemaan miten kulttuuri poikkesi jollain tasolla suomalaisesta. En tarkoita nyt tuopin tavoin, mutta jokin tunnelmassa oli täysin erilaista. Mikä?   Pitkä hiuksiset sällit naurahtelivat terassilla paikallis vitseille, joita sisäpuolelta kantautui laulun mukana.  Tilasin valkoviiniä lasillisen. Valitsen useasti sen makean version, koska... Noh satuin pitämään siitä enemmän kuin kuivasta mauttomasta juomasta.  Pohdin.  Mitä jos olisimme olleet tässä baarissa kahden? Olisimmeko tanssineet viimeiseen asti? Olisitko pyytänyt minua tanssimaan keskelle tanssilattiaa intohimoisen viimeisen hitaan?

Syntinen Askel 3/5

  Puhelin värähtää.  Käännän katseeni yöpöydälleni ja näen tuon tatuoidun muukalaisen nimen ruudulla. Yksi uusi viesti.  Huokaisen syvään. Kehoni nauttii syvästä pelosta, jännityksen tunteesta. Minä hieman tärisin.  Menen seisomaan ikkunan luokse. Katson kadulle verhojen välistä, mutta en näe siellä ketään. Tyhjä ja pimeä tie jatkui jatkumista yksin yksinäisyydessään. Valo vilkkuu yhä puhelimen näytöllä, mutta en käännä katsettani siihen kuitenkaan. Kuulen auton äänen, mutta se katoaa yhtä nopeasti kuin valomerkki kännykästäni. Huokaisen toistamiseen. Katselen yhä tielle ja näen parkissa mustan ajoneuvon. Ikkuna aukenee ja tatuoitu käsi näkyy jälleen. Muukalainen oli palannut.  Mietin lähikuukausia ja sitä kuinka nopeasti aika on vierähtänyt eteenpäin. Vasta äsken oli kiimainen ja kuuma kesä ja tämä likka kulki minihame päällä korkkareissa katuja kesäyön hämärinä pikkutunteina. Yhtäkkinen syksyn tulo, vesisateet ja pimenevät illat saivat minut jonkinlaiseen syysmasennuksen partaalle. M