Siirry pääsisältöön

Vedä henkee Korkkarikimuli!

Stadis eka, Stadis vika


Huomaatko nuo korkokengät jaloissani? Nuo kauniit ja Neonkeltaiset yksilöt jotka loistavat jaloissani ja tuovat valokuvaan sitä jotakin! Mietitään keltaista hetki.

Keltainen. Värinä kirkas ja näyttävä. Joskus saa räjähdyksen aikaan, mutta lauhtuu kuitenkin ajan kanssa. Haluaa olla näytillä ja mukana (melkein) ihan kaikessa mihin voi vaan ryhtyä. Kipittää liian lujaa ja hetken päästä pysähtyy puuskuttamaan  miettien yhtä ajatusta päässään "Miten mä taas jouduin tähän?" 

Hetkinen. Teen nyt heti selväksi sinulle lukijani, että tarkoitin korkokengistä korostuvaa väriä enkä välttämättä itse kirjoittajaa. 

Otsikosta päätellen tämän blogitekstin aiheena on yksinkertaisesti se miten joskus pitää vetää henkeä ja rauhoittua hetkeksi paikoilleen. Jäädä pohtimaan mitä kaikkea on menossa, mitä tulossa ja mihin kirjaimellisesti aika riittää vaikka kyseessä onkin nopealiikkeinen ja energiaa kumpuava pakkaus. Kävin Stadissa vetämässä yliannostuksen pakokaasun tuoksua keuhkoni täyteen, juomassa lasillisen skumppaa kaverin kanssa ja jauhamassa kirjaimellisesti paskaa pitkästä aikaa hyvässä seurassa. Miten voikaan pienen pieni irtiotto tehdä hyvää itse kirjoittajalle että kirjoittajan aivonystyröille. 

Kysymys kuuluukin, millä tavalla sinä itse rauhoitut? Milloin olet viimeksi istunut tasapersettä alas ja pohtinut elämääsi? 

Stadi on kuin toinen koti. Sinne kun pääsee niin huolet jäävät kylänpahasen toisiin liikennevaloihin  ja palaavat sitten kun raahaudut virkeänä ja rentoutuneena takaisin kotikulmille. Helsinki on paikkana jonkilainen rauhallisuuden retriitti, jonne mennessä musta itsestäni tuntuu että leijuisin. Ei huolia, ei murheita eikä kiire mihinkään. Vain Bulevardi ja tässä tapauksessa Neonkeltaiset korkokengät. 

Nuo korkokengät ovat tasan 300 pari jotka ostin päästessäni tasalukemiin. Olen ottanut uuden tavoitteen ja aion kerätä 500 korkokenkää kokoelmiin ja omistaa vielä jokin päivä ison vaatehuoneen jossa kaikki kengät ovat väri järjestyksessä... Miten hienolta korkokenkävaltakunta näyttäisi väriloistossa?

Tällä hetkellä korkkareita on 307  paria. Maanantaina Korkojen Kapinan blogissa uusi postaus jossa paljastan yhdet uudet ostamani! 


Nyt kun tämä Korkkarikimuli on vetänyt henkeä niin pian Korkojen Kapinaan ilmestyy kasapäin uusia postauksia! 

P.s Kiitos viesteistä, kommenteista sekä palautteesta joita olen saanut teiltä ihanat lukijani! Ihanaa on huomata miten paljon välitätte ja haluatte kuulla lisää siitä missä koroillani kuljen!


                                                                     H U O M. 

 Kaikki Pimeän Maantien, Pahoja Askelia tarinasarjaa seuranneet JAKSAKAA odottaa vielä hetki!   Kymmenes jakso on vaarallisempi ja koukuttavampi kuin koskaan ennen!  


 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Korkojen Kapina vierailulla Puoli Seiskassa!

 Korkojen Kapina pääsi toteuttamaan UNELMANSA!  Puoli Seiskan kuuluisa pinkki sohva Toteutuuko mun pitkäaikainen unelma vihdoin ja viimein? Onko tämä oikeasti totta? Yhtenä toukokuun päivänä 2023 tapahtui yksi ikimuistoisin asia... "Minua jännitti tosi paljon kun kävelin Ylen tiloihin.  En voinut uskoa sitä todeksi"  Istahdin aulan sohvalle, josta minut tultiin hakemaan sovitusti. Lähdimme Tuulianna Tolan kanssa kiertämään studioita. Pääsin näkemään miltä uutisstudio, aamutvstudio ja ohjaamo näyttivät. Kurkistin myös maskihuoneeseen jossa tapasin tuttuja kasvoja! Parhain juttu koko kierroksessa oli kuitenkin itse Puoli Seiska ohjelmasta tuttua tutumpi pinkki sohva johon vierailijalla oli kunnia istahtaa haastattelun ajaksi.  Ohjelman juontajat ja työryhmä saivat vierailijan   eli minut viihtymään kaikin tavoin. Kahvia, keskusteluja sekä pientä "haastattelupätkää" oli tiedossa pian.  Ihanan Tuulianna Tolan kanssa juteltiin minun kirjastani joka ilmestyi heinäkuussa 2

Miksi kielletty himottaa eniten?

Aina ja Ikuisesti- Päähenkilön ruutuvihosta  Muistan kuinka Islanti sai minut unelmoimaan villistä vapaudesta. Ja sitähän minä olinkin, mutta kai kuvittelin olevani tilivelvollinen sinulle tulemisistani sekä menemisistäni. Miksi? Paikallisbaarista kantautui akustinen kitaran soitto. Väki seilasi sisätiloista ulos polttamaan tuoppien kanssa. Jo heidän elämäntyylinsä sai turistin tuntemaan miten kulttuuri poikkesi jollain tasolla suomalaisesta. En tarkoita nyt tuopin tavoin, mutta jokin tunnelmassa oli täysin erilaista. Mikä?   Pitkä hiuksiset sällit naurahtelivat terassilla paikallis vitseille, joita sisäpuolelta kantautui laulun mukana.  Tilasin valkoviiniä lasillisen. Valitsen useasti sen makean version, koska... Noh satuin pitämään siitä enemmän kuin kuivasta mauttomasta juomasta.  Pohdin.  Mitä jos olisimme olleet tässä baarissa kahden? Olisimmeko tanssineet viimeiseen asti? Olisitko pyytänyt minua tanssimaan keskelle tanssilattiaa intohimoisen viimeisen hitaan?

Syntinen Askel 3/5

  Puhelin värähtää.  Käännän katseeni yöpöydälleni ja näen tuon tatuoidun muukalaisen nimen ruudulla. Yksi uusi viesti.  Huokaisen syvään. Kehoni nauttii syvästä pelosta, jännityksen tunteesta. Minä hieman tärisin.  Menen seisomaan ikkunan luokse. Katson kadulle verhojen välistä, mutta en näe siellä ketään. Tyhjä ja pimeä tie jatkui jatkumista yksin yksinäisyydessään. Valo vilkkuu yhä puhelimen näytöllä, mutta en käännä katsettani siihen kuitenkaan. Kuulen auton äänen, mutta se katoaa yhtä nopeasti kuin valomerkki kännykästäni. Huokaisen toistamiseen. Katselen yhä tielle ja näen parkissa mustan ajoneuvon. Ikkuna aukenee ja tatuoitu käsi näkyy jälleen. Muukalainen oli palannut.  Mietin lähikuukausia ja sitä kuinka nopeasti aika on vierähtänyt eteenpäin. Vasta äsken oli kiimainen ja kuuma kesä ja tämä likka kulki minihame päällä korkkareissa katuja kesäyön hämärinä pikkutunteina. Yhtäkkinen syksyn tulo, vesisateet ja pimenevät illat saivat minut jonkinlaiseen syysmasennuksen partaalle. M