Siirry pääsisältöön

Helvetin likaista peliä...

 

Haluut sä pelata mua vastaan HÄH?


Mä just tossa katselin viimeistä päivitystä Korkojen Kapinan blogissa ja se on tehty syksyllä 2021. Nyt eletään tammikuun puolta väliä ja aika on mennyt todella nopeaan tahtiin. Varmasti moni on sen huomannut että kirjoittaminen ja Korkojen Kapina on jäänyt hyvin vähäiselle postauksissa. Ja suoraan sanottuna jaksaminen itsellään on ollut koetuksella monella tapaa. Kokonaisuudessaan tuo viime syksy oli minulle itselleni henkilökohtaisesti todella todella todella rankka koettelemus. Vieläkin paikat tärisee ajatuksesta pystyykö ja jaksaako sitä enää hypätä todellisuuteen ja siihen oikeaan elämään. Sairaslomalla mä usein mietin teitä rakkaat lukijani ja sitä miten varmasti ihmettelette miksi täällä blogissa ei ole mitään tapahtunut yli neljään kuukauteen...

            Joskus pitää jättää tekemättä ja ajatella itsekkäästi omaa jaksamistaan

Syksyllä 2021 tapahtui hyvin paljon. Tämä KorkkariNaikkonen väsähti suoraan sanottuna kaikesta siitä mitä ympärillä tapahtui. Piti pysähtyä ja miettiä mikä on tärkeintä just sillä hetkellä. Meininki oli niin uuvuttava, raskas ja tuntui että nukkuminen jäi tosi vähäiseksi. Sit  tulee se hetki kun tajuaa, ettei ihminen ole mikään madafucking kone joka yöstä yöhön ja päivästä päivään jaksaa samaa rataa. Toki varmasti on niitäkin jotka pystyy siihen rumbaan, mutta mä itse koin sen niin raskaaksi ja väsyttäväksi. 


                Sit kun tulee se hetki kun tajuaa, ettei ihminen ole mikään madafucking kone joka yöstä                                         yöhön ja päivästä päivään jaksaa samaa rataa.

...Ja se peli muuttui tosi likaiseksi.  Piti tajuta se kaikki itse ja yleensä se asioiden ymmärtäminen tapahtuu kun se shokkitila on hävinnyt. 

Pysähtyminen.
Aikalisä.
Elämä pistää miettimään.

Sit tulee se T A U K O niin kun kaikkeen ja koko sun elämään. Ja pikkuhiljaa sä alat tajuamaan sen et mitä helvettiä mulle on tapahtunut kaikkien näiden kuukausien aikana. Piti nukkua univelat pois, piti syödä muutakin kuin pari suolakeksiä päivässä. Piti poistaa elämästä ne hankalat tyypit jotka vaan satuttaa. Just ne sellaset joita oot pitänyt aina tukena ja turvana sun elämässä vaikka mikä olis...Sit sä tajuut et hei en mä ansaitse tollasta paskaa käytöstä. Et mullakin on tunteet helevetti sentään!


          Ollut vähän ankeeta, mutta päivä kerrallaan eteenpäin...taaksepäin... tai sivulle.

Korkojen Kapinassa on usein sellaisia positiivisia ja iloisia tarinoita. Mut kyllähän jokainen lukija tietää, että elämä ei ole vain "koroilla tanssimista" Joskus pitää vain pysähtyä ajattelemaan kaikkia asioita uudestaan ja uudelta näkökulmalta. Pitää kokea jotain syvällistä paskaa ja painautua sinne maanrakoon vähäksi aikaa. Kuitenkaan sielläkään ei pidä olla liian kauaa vaan auringon noustessa joku aamu pitää vaan jatkaa kulkuaan eteenpäin. Mitä tästä opimme?

                        Korkokengät jaloissa voi myös upota pohjamutiin 

Tänään ja tänä päivänä mun on helpompi hengittää. Mä tajusin, että mä en selviä eikä mun tarvitse selvitä yksin kaikkien huolien ja murheiden keskellä. Mulla on perhe ja ystäviä jotka ovat aina läsnä tarvittaessa ja joiden puoleen voi kääntyä ihan milloin tahansa. 


 T Ä M Ä blogiteksti ei ollut mikään valituspostaus. Uusi vuosi ja uudet kujeet antavat potkuja perseelle ja korot kopisten kohti kapinaa on jatkettava matkaa. Seuraavien postausten parissa päästään tutustumaan viime vuoden tapahtumiin mm. juontokeikkoihin, uusiin korkokenkiin, seikkailuihin Stadin päässä. Puhutaan myös uusista kirjoista, joita on suunnitteilla enemmänkin. Kerron myös miksi ja miten sain pinkin joulukuusen, josta unelmoin todella kauan! Palataan Pimeälle Maantielle ja Pahoihin Askeleisiin  VAROITUS : Niitä riittää

Joskus pitää poiketa pelikentällä vaarallisetkin korkokengät jaloissa. Leikkiä ja nauttia viimeiseen asti. Kohdata vaaratilanteita joissa pakeneminen on ainut oikea ratkaisu. Tie oli niin helevetin pimeä, että se sekoitti pakan täysin....Mitä meistä oikeasti jäi jäljelle?  - Pimeän Maantien 10 osa tulossa pian!!!!!




Toivon sydämestäni, että tulevat postaukset Korkojen Kapinassa maistuvat teille lukijoilleni.
P.s 31 000 virallista lukijaa, KIITOS!

Rakkaudella  Korkojen Kapina

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Korkojen Kapina vierailulla Puoli Seiskassa!

 Korkojen Kapina pääsi toteuttamaan UNELMANSA!  Puoli Seiskan kuuluisa pinkki sohva Toteutuuko mun pitkäaikainen unelma vihdoin ja viimein? Onko tämä oikeasti totta? Yhtenä toukokuun päivänä 2023 tapahtui yksi ikimuistoisin asia... "Minua jännitti tosi paljon kun kävelin Ylen tiloihin.  En voinut uskoa sitä todeksi"  Istahdin aulan sohvalle, josta minut tultiin hakemaan sovitusti. Lähdimme Tuulianna Tolan kanssa kiertämään studioita. Pääsin näkemään miltä uutisstudio, aamutvstudio ja ohjaamo näyttivät. Kurkistin myös maskihuoneeseen jossa tapasin tuttuja kasvoja! Parhain juttu koko kierroksessa oli kuitenkin itse Puoli Seiska ohjelmasta tuttua tutumpi pinkki sohva johon vierailijalla oli kunnia istahtaa haastattelun ajaksi.  Ohjelman juontajat ja työryhmä saivat vierailijan   eli minut viihtymään kaikin tavoin. Kahvia, keskusteluja sekä pientä "haastattelupätkää" oli tiedossa pian.  Ihanan Tuulianna Tolan kanssa juteltiin minun kirjastani joka ilmestyi heinäkuussa 2

Miksi kielletty himottaa eniten?

Aina ja Ikuisesti- Päähenkilön ruutuvihosta  Muistan kuinka Islanti sai minut unelmoimaan villistä vapaudesta. Ja sitähän minä olinkin, mutta kai kuvittelin olevani tilivelvollinen sinulle tulemisistani sekä menemisistäni. Miksi? Paikallisbaarista kantautui akustinen kitaran soitto. Väki seilasi sisätiloista ulos polttamaan tuoppien kanssa. Jo heidän elämäntyylinsä sai turistin tuntemaan miten kulttuuri poikkesi jollain tasolla suomalaisesta. En tarkoita nyt tuopin tavoin, mutta jokin tunnelmassa oli täysin erilaista. Mikä?   Pitkä hiuksiset sällit naurahtelivat terassilla paikallis vitseille, joita sisäpuolelta kantautui laulun mukana.  Tilasin valkoviiniä lasillisen. Valitsen useasti sen makean version, koska... Noh satuin pitämään siitä enemmän kuin kuivasta mauttomasta juomasta.  Pohdin.  Mitä jos olisimme olleet tässä baarissa kahden? Olisimmeko tanssineet viimeiseen asti? Olisitko pyytänyt minua tanssimaan keskelle tanssilattiaa intohimoisen viimeisen hitaan?

Syntinen Askel 3/5

  Puhelin värähtää.  Käännän katseeni yöpöydälleni ja näen tuon tatuoidun muukalaisen nimen ruudulla. Yksi uusi viesti.  Huokaisen syvään. Kehoni nauttii syvästä pelosta, jännityksen tunteesta. Minä hieman tärisin.  Menen seisomaan ikkunan luokse. Katson kadulle verhojen välistä, mutta en näe siellä ketään. Tyhjä ja pimeä tie jatkui jatkumista yksin yksinäisyydessään. Valo vilkkuu yhä puhelimen näytöllä, mutta en käännä katsettani siihen kuitenkaan. Kuulen auton äänen, mutta se katoaa yhtä nopeasti kuin valomerkki kännykästäni. Huokaisen toistamiseen. Katselen yhä tielle ja näen parkissa mustan ajoneuvon. Ikkuna aukenee ja tatuoitu käsi näkyy jälleen. Muukalainen oli palannut.  Mietin lähikuukausia ja sitä kuinka nopeasti aika on vierähtänyt eteenpäin. Vasta äsken oli kiimainen ja kuuma kesä ja tämä likka kulki minihame päällä korkkareissa katuja kesäyön hämärinä pikkutunteina. Yhtäkkinen syksyn tulo, vesisateet ja pimenevät illat saivat minut jonkinlaiseen syysmasennuksen partaalle. M