Olinko minä vaarallisilla teillä jälleen?
Keskiyöllä tuo tatuoitu ja vaarallinen rikollinen kaataa minut olohuoneensa sohvalle. Tuo sama sohva on kokenut yhtä tuhmia asioita kuin minäkin. Muistan hyvin sen illan noin kuusi kokonaista vuotta sitten kun kajosin ensimmäisen kerran kirjaimellisesti syntisille teille.
"Mä tulen aina omistamaan sut" Muukalainen totesi ja langetti päälleni ikuisen kirouksen joka toisti itseään vuosien yöt kohdatessamme Pimeällä Maantiellä.
Käyn kuin piirtäen miehen tatuointeja läpi pitkillä punaisilla kynsilläni. Hänen selässään näkyy jäljet raapimisesta ja minun pakaroissani jäljet läpsimisestä.
Tuo mies osasi sen.
Ottaa naisen kuin isäntä talossa ja antaa tämän KorkkariNaikkosen muistaa pikkuiset tuhmuutensa.
Hänellä oli silmät selässäkin. Tuo tatuoitu pahamies oli hyvin tietoinen tulemisistani ja menemisistäni täällä kylänpahasessa.
Minä tiesin sen. Minä olin vaarallisilla teillä.
Kiihkeyttä, kuumaa, intohimoa ja ripaus kiellettyä piti meidät sellaisina kuin olimme. Keskustelut osasivat muuttua tarvittaessa syvällisiksi...
Kuka sanoi, että mä muka pelkään?
Tämä peli osasi olla syntinen, mutta niin osasin minäkin.
Punaisesta röökistä tuleva savu ja vaarallisen paljon kahvia..
Rakastelua hiljempaa ja nussimista kovempaa. Sohvalla, ruokapöydällä sekä portaissa.
Monien huokausten ja hikipisaroiden jälkeen jäin miehen vaarallisen rakastavaan syleilyyn. Ja kellon lähestyessä pitkälle aamuyöhön minä vaivuin torkkujen toivossa uneen.
Kylänpahanen oli hiljainen kun mafia-auto kulki kylänraitteja. Muukalainen oli niin komea ja vanhetessa komistui päivä päivältä lisää.
Tuo mies sai minut iloiseksi, surulliseksi, aistikkaaksi ja K I I H K E Ä K S I Naiseksi kerta toisensa jälkeen.
Miten tuo Muukalainen teki sen?
Totuus on, että vuodet vierivät.
Kuukaudet kuluivat, viikot etenivät.
Ja minä seisoin kylänpahasen KorkkariNaikkosena edelleen tässä.
Astuessani silloin joskus Pimeälle Maantielle. Sekoittamalla itseni miehen pahoihin askeleisiin. Päätyen tuon Muukalaisen syleilyyn. Ajautuen milloin mihinkin miljööseen persettäni keikistellen...
En kadu mitään.
Sillä kääntäessäni katseeni tuohon tatuoituun renttuun. Tuohon Muukalaiseen, pahaan rikolliseen.
Sydämeni jättää yhä edelleen viimeisen ja vaarallisen lyönnin välistä.
Oli aika tehdä viimeinen siirto yhteisessä pelissämme ja se peli rakas ystäväni, oli helvetin syntinen.
 |
| Olinko minä Syntinen Peli? |
H E R Ä Ä N .
Joka ikinen askel pimeällä maantiellä oli ollut vain liian hyvää unta.
Minulla ei ollut tietoa tulevasta, mutta halusin ottaa kaiken selville tuosta kirouksesta.
Olin valmis ensimmäisestä viimeiseen siirtoon kunnes pahat askeleet minut erottaisivat.
Kysymys kuuluukin, kuka sanoi, että mä muka pelkään?
.
.
.
.
°OMISTETTU ELÄMÄNI MUUKALAISELLE, PARHAALLE YSTÄVÄLLENI HUBBIKSELLE°
P.S. Tämä blogissa oleva tarina on faktaa ja fiktiota. Lupaathan käyttää mielikuvitusta, huumoria sekä kykyä suodattaa tarinan yksityiskohdat toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos? Älä myöskään ota kaikkea liian kirjaimellisesti, sillä tämähän on vain yksi tarina muiden joukossa. KIITOS!
Pimeän Maantien, Pahoja Askelia - kaikki osat löydät Korkojen Kapinan Blogista:
1. Pimeän Maantien - pilottijakso
2. Liekeissä vai LIEKEISSÄ?!
3. Koukussa
4. Ota minut, ota minut
5. Tatuoitu ja vaarallinen Muukalainen
6. Sinä omistat minut
7. Muukalaisen kosketus
8. Muukalainen lähelläni
9. Kiimassa
VIIMEINEN
10. Syntinen Peli
KIITOS kaikille kommenteista koskien tätä tarina-kokoelmaa!
Kuka tietää milloin paluu pimeälle maantielle on luvassa?!
Kommentit
Lähetä kommentti