Kuka tietää milloin paluu Pimeälle Maantielle on luvassa?...
Shh, minä kerron...
TÄNÄÄN
Se tapahtui.
Astelin uusissa korkokengissä kerrostalon rappusia ylös. Portaikossa ei tullut ketään vastaan. Olin vain minä yksikseni menossa kotiin suihkun kautta nukkumaan...
Tai ainakin niin luulin tapahtuvan.
Korkokengät ovat väriltään taivaan siniset, mutta niiden kärjet ovat maalattu violetin sävyyn. Aurinko laskee ja osuu selvästi kenkiin. Minä jään hetkeksi ihailemaan niiden loistoa rappukäytävään. Kunnes paluu tähän karuun maailmaan jostakin omista ajatuksistani on käsillä. Kaivan avaimet laukustani ja avaan oven. Pistän merkille postin ja nostan sen lattialta...
Asunto on pimeä ja päätän sytyttää valon eteiseen. Sitten kuljen verhojen välistä kohti olohuonetta, mutta palaan takaisin lähtöpisteeseen ottamaan korkokengät pois jaloistani.
Miten ihana oli tepastella paljain jaloin kahdeksan tuntisen työpäivän jälkeen.
Palaan verhojen välistä olohuoneeseen. Yhtäkkiä takaa kuuluu liekin ääni. Käännyn hiljaa ympäri ja huomaan nurkassa nojatuolissa istuvan Muukalaisen.
Voi hittolainen, miten mies näytti komealta.
Hän on sytyttänyt röökinsä ja katsoo minuun.
Huoneen täyttää hiljaisuus.
Muukalainen ei sano mitään. Katsoo minua yhä edelleen päästä varpaisiin ja vetää keuhkoihinsa tuota tappavaa myrkkyä. Puhaltaa savut ulos. Jään seuraamaan leijailevia savupalloja.
Käännän kuitenkin katseeni takaisin mieheen.
"Mitä sinä täällä teet?"
kysyn.
Tuo tatuoitu ja vaarallinen rikollinen polttaa röökiänsä ja hymyilee salakavalasti.
"...Itse sanoit, että voin tulla koska tahansa"
Mies mörähtää vastaukseksi.
"Olisit voinut ilmoittaa"
sanon.
"Ota tai jätä"
Muukalainen kommentoi ja pistää loput röökistä kukkamaljakkoon.
Se suhisi. Vesi joka kohtasi tulen.
Meissä oli jotain samaa...
Mutta minä kohtasin sinä yönä Muukalaisen.
Otanko vai jätänkö tilaisuuteni käyttämättä? Avaimella vai ilman?! Joka tapauksessa mies oli nyt asunnossani eikä minulla ollut mitään tietoa seurauksista.
Minä Kylänpahasen Korkkarinaikkonen olin ottanut ensimmäisen syntisen askeleeni.
Ja se heijastui pimeälle maantielle
 |
| Minä kohtasin sinä yönä Muukalaisen |
Jatkuu seuraavassa numerossa...
°OMISTETTU ELÄMÄNI MUUKALAISELLE, PARHAALLE YSTÄVÄLLENI HUBBIKSELLE°
P.S Tämä blogissa oleva tarina on faktaa ja fiktiota. Lupaathan käyttää mielikuvitusta, huumoria sekä kykyä suodattaa tarinan yksityiskohdat toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos? Älä myös ota kaikkea liian kirjaimellisesti, sillä tämähän on vain yksi tarina muiden joukossa. KIITOS!
LUE KAIKKI OSAT
Pimeän Maantien, Pahoja Askelia- kaikki osat löydät Korkojen Kapinan Blogista;
1. Pimeän Maantien- pilottijakso
2. Liekeissä vai LIEKEISSÄ?!
3. Koukussa
4. Ota minut, ota minut
5. Tatuoitu ja vaarallinen Muukalainen
6. Sinä omistat minut
7. Muukalaisen kosketus
8. Muukalainen lähelläni
9. Kiimassa
VIIMEINEN
10. Syntinen peli
KIITOS kaikille kommenteista koskien tätä tarina-kokoelmaa!
Kommentit
Lähetä kommentti