Tulevan "vanhanpiian" ohje yksin asumiseen ja elämiseen sekä ravinnon hankintaan. Hyväksy se tosiasia, että tulet elämään mitä todennäköisemmin yksin ja ovi kiinni. Yksin yksiössäsi korkokenkäkasojen ympäröimänä. Älä huoli rakas lukijani, sillä tulen kyllä pärjäämään itsekseni ilman tuota ns. parempaa puoliskoa. Joka tapauksessa minä kauppareissullani kuten moni muukin joka nyt tunnistaa itsessään ikuisen sinkkutytön merkkejä huomaan ottavani sen sininen tai oranssin kauppakorin jossa lukee ainakin alintajuntani mielestä selkeästi "sinkkukori" Aloin yhtenä päivänä miettiä, että mitä jos lähimarketit alkaisivat hommata koreja joissa lukisi isolla "vanhojenpoikien" tai "vanhojenpiikojen" ostoskori. Miten hyvä idea se olisikaan?! Sinkkuihmisen ostoslista alkaa litralla jäätelöä, joka varmasti auttaa lievittämään tarvittaessa sydänsuruja ja muita elämän tuskia. Sitten maidon ja joqurtin valitseminen jolloin tulee tarkistaa niiden olevan laktoosittomia ellen halua korkokenkätelineeni rösähtävän liiallisten ilmassa leijailevien kaasujen voimasta. Vaikein kohta kaupassa on ainakin itselleni varsinaisen ruuan valinta. Sillä millaisia vaihtoehtoja löytyy kylmäkaapin valmisruoka osiosta? Yllättävän nopeasti alkavat mikroruuat tulla korvista suuhun sijoittamisen jälkeen ellei vaihda niiden sisältöä. Äläkä nyt saa eineshalvausta kun luet tätä ja kuulet paikallisen korkkarinaikkosen nauttivan valmisruokia eikä omia gourmet kokkauksia. Viikonloppuisin on hyväksi havaittu käynti porukoilla valmiissa ruokapöydässä syömässä vatsansa täyteen jolloin tulee samalla hoidettua perhe on paras- filosofiaa. Ostoslistassa olisi seuraavaksi salaattia ja minä valitsen silti ainoastaan kurkun. Salaatinlehdet juuttuvat ruokatorveen, tomaatit taas kutittavat kitalakea. Joten porkkanoiden popsiminen perjantai-iltaisin kymppiuutisten aikaan kuulostaa lähes täydelliseltä terveysvaikutuksineen ja kruunaa vakiintuneen sinkun päivän. Sillä banaani tulee jo korvista ja omena mokoma ottaa ja närästää. Sitten astelen koroissani sen hyllyn luo josta saa laastareita erilaisiin vaivoihin. Laastareita sydänkipuihin, sheivattuihin pintanaarmuihin, elämän kokoisiin mahahaavoihin, rakkoihin kantapäässä tai vaivasenluun pehmittämiseen ja piilottamiseen. Ennen kassalle menoa huomaan tärkeimmän ostoksen kuitenkin unohtuneen. Sillä kun nyt elämme lähestyvän pääsiäisen aikaa, on ajankohtaista taas kerran valita ostoskoriin herkku jos toinenkin. Vaihtoehtona on meidän suomalaisten omintakeinen herkku mämmi sekä kasapäin erilaisia suklaamunia. Mikä olisi hyvä valinta ikisinkun pääsiäisen juhlapöytään? Mutta mitä jos minusta ei tulisikaan yksinäistä, vanhuuttaan kärttyisenä elävää Vilma Väkäleukaa? Mitä jos olenkin suloinen ja sävyisä, hieman kumarainen Kyöperin Vuoren-kiertäjä? Mitä jos olenkin loppujen lopuksi yhtä kaikki vain suuri persoona kuten, moni mummeli joka valitsi elämänsä elettäväksi luudan varren päähän muista? Eli saammeko minä ja monet muut yksineläjät hymyillä leveästi läpi juhlapyhien ja suljettujen ovien? Nyt 24-vuotiaana ajatus yksinäisyydestä ei pelota minua. Meidän suvun naikkoset ovat teräksisiä sankarittaria jotka pärjäävät oikein hyvin elämässään munilla tai ilman.
Ja kysymys kuuluukin mistä voi tietää mikä (kaupan) munista olisi se elämänmittainen?
 |
| Kolumnin kirjoittaja pohtii onko Hän jo vanhanpiian alku?! |
Kommentit
Lähetä kommentti