Siirry pääsisältöön

Minustako Kotirouva?!?

 

Ilmeeni kuullessani tuon kysymyksen

Onko sinkkuus uusi muoti-ilmiö? Saako se olla? Jos on niin miksi sinkkua katsotaan kieroon hänen kulkiessaan kadulla?!? Olisiko väärin kirjoittaa vapaana olevan otsaan tikkukirjaimilla  S I N K K U ja voisiko hän käyttää lausetta " Kyllä, olen vapaata riistaa" 

...Mutta onko sinkkuus sitten hyvä vai huono asia tälle ihmiskunnalle? Onko meidän totuttava vain yhteen ja ainoaan ajatukseen,  Y H D E S S Ä  K U N N E S  K U O L E M A  M E I D Ä T  E R O T T AA ?

Mitä jos sen kullan naaman katseleminen kakskytneljä kautta hoo alkaa ottaa toisen kuin toisenkin kupoliin? Miksi luullaan, että sanoessaan tahdon täytyy elää ja jäädä loppu elämäksi siihen pisteeseen? Toisin sanoen pitääkö Naisten olla elämänsä viimeiseen päivään asti kiinni soppakauhassa ja pilkkomassa kyyneleet silmissä sipulia yhteiseen soppaan?

On varmasti heitä, jotka ajattelevat tämän olevan yksi ja ainoa oikea ratkaisu. Jokaisella meillä saa olla mielipiteet asiaan kuin asiaan. Kuitenkin jäin miettimään...

                                            Olenko huono Nainen jos haluan elää vapaana?

Tuo kysymys herättää mielenkiintoa ja närää keskusteluissa. Kysymys, saako Nainen olla vapaa ja tehdä mitä haluaa? Onko okei, jos eläminen yksin ja ovi kiinni - periaatteella omassa yksiössä onkin paras ja mahdollinen ratkaisu ainakin oman itsensä mielestä? Mitä sitten jos haluaakin potkia yöseuransa omiin menoihinsa ja juoda rauhassa puolialastomana aamukahvin tai iltapäivä kahvin keittiössä? 

Käännän tuon äskeisen toisin päin. Jos miespuolinen henkilö toimisi näin niin sitä pidettäisiin jokseenkin hyväksyttävänä asiahaarana, vaikka se olisikin törkeyden huippu. Siitä ei kuitenkaan puhuttaisi sen enempää tai vähempää. Asia olisi ok ja piste. Mutta jos Nainen viihtyy paremmin yksin eikä kaipaa mitää seuraa heti herättyään niin hänessä on vissiin pakko olla jokin vika...

Puheenaiheet mm.  koskien erilaisia suhteita sääntöineen, ikäeroja, mielipiteitä kotiintuloajoista ja lapsien lukumäärästä viidestä nollaan, raivostuttavia sukujuhlia ainaisine tyhmine kysymyksineen aiheuttavat närää ja huonoja katseita valitettavasti vieläkin vaikka elämme vuotta 2022. 

Palatakseni vielä kirjoitukseni pääaiheeseen. MINUSTAKO KOTIROUVA?  
Saan usein palautetta suorista mielipiteistäni sekä omista näkemyksistäni.  Pienellä paikkakunnalla asuminen on jollain tavalla uhka ja mahdollisuus. Jos et kykene samaan muottiin kuin muut olet yksin omassa laarissasi. 
Päästään taas tuttuun kysymykseen; Mitä sitten vaikka käytänkin korkokenkiä kaupassa? Mitä sitten vaikka olenkin sinkku ehkäpä koko lopun elämäni! Mitä sitten vaikka haaveilen naurettavista asioista kuten, 500 korkokenkäparista? Mitä sitten vaikka pidän puoleni ja elän elämäni kuin itse haluan sen elää. Vapaana. Villinä. Tulevana vanhanapiikana ilman maksettavaa vanhanpiianveroa? En pese kuin omat pyykkini, ostan omat ruokani ja tykkään juoda aamukahvini yksin vaikkapa alastomana keittiössäni. Mitä sitten vaikka sainkin kutsun oman kotikylän toriparlamentti pöytään ja olen ensimmäinen Nainen vanhojen Herrojen seurassa? 

                Olenko minä KorkkariNaisena punaisissa korkokengissä uhka vai mahdollisuus?

Oikeesti?! 

Mitä sitten tulee näihin muutamiin vihaposteihin joita postiluukustani on tullut silloin tällöin. Kamaliin kommentteihin kadulla tai päälleni sylkemiseen kesken kirkasta päivää...
Kysymys kuuluukin, kumpi on maailmassa törkeämpää SINKKUUS vai rumat KÄYTÖSTAVAT ?





Tähän Korkojen Kapinan blogipostauksen loppuun haluan vielä sanoa, että omasta mielestäni jokainen ihminen saa olla omanlaisensa kulkija. Mitä tämä maailma olisi jos kaikki olisimme samanlaisia ja samaa mieltä asioista?! Ei mitään. 
Nykyiset tai entiset kotirouvat! Sinkut tai tulevat vanhatpiiat! Naimisiin pyrkivät tai alttarilta karkaavat! Suurperheiset tai yksinhuoltajat! Villit tai muuten vain vapaat! Hiljaiset tai puheliaat persoonat! Muistakaa, että elämässä pitää ja saa unelmoida. Suuttua, raivota, nauraa vatsa kippurassa lattialla, huutaa ja rakastaa. Vain siten elämä on elämisen arvoista.

Kaupallinen Yhteistyö: Kyllikki Clothing - Vintage vaatekauppa
HUOM.  Kuvan asu ja paljon muita ihania vaatteita myynnissä Kyllikin verkkokaupassa. Käy shoppailemassa! 

Meikki ja Stailaus: Susanna Mäkelä/ Meikkisheikki

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Korkojen Kapina vierailulla Puoli Seiskassa!

 Korkojen Kapina pääsi toteuttamaan UNELMANSA!  Puoli Seiskan kuuluisa pinkki sohva Toteutuuko mun pitkäaikainen unelma vihdoin ja viimein? Onko tämä oikeasti totta? Yhtenä toukokuun päivänä 2023 tapahtui yksi ikimuistoisin asia... "Minua jännitti tosi paljon kun kävelin Ylen tiloihin.  En voinut uskoa sitä todeksi"  Istahdin aulan sohvalle, josta minut tultiin hakemaan sovitusti. Lähdimme Tuulianna Tolan kanssa kiertämään studioita. Pääsin näkemään miltä uutisstudio, aamutvstudio ja ohjaamo näyttivät. Kurkistin myös maskihuoneeseen jossa tapasin tuttuja kasvoja! Parhain juttu koko kierroksessa oli kuitenkin itse Puoli Seiska ohjelmasta tuttua tutumpi pinkki sohva johon vierailijalla oli kunnia istahtaa haastattelun ajaksi.  Ohjelman juontajat ja työryhmä saivat vierailijan   eli minut viihtymään kaikin tavoin. Kahvia, keskusteluja sekä pientä "haastattelupätkää" oli tiedossa pian.  Ihanan Tuulianna Tolan kanssa juteltiin minun kirjastani joka ilmestyi heinäkuussa 2

Miksi kielletty himottaa eniten?

Aina ja Ikuisesti- Päähenkilön ruutuvihosta  Muistan kuinka Islanti sai minut unelmoimaan villistä vapaudesta. Ja sitähän minä olinkin, mutta kai kuvittelin olevani tilivelvollinen sinulle tulemisistani sekä menemisistäni. Miksi? Paikallisbaarista kantautui akustinen kitaran soitto. Väki seilasi sisätiloista ulos polttamaan tuoppien kanssa. Jo heidän elämäntyylinsä sai turistin tuntemaan miten kulttuuri poikkesi jollain tasolla suomalaisesta. En tarkoita nyt tuopin tavoin, mutta jokin tunnelmassa oli täysin erilaista. Mikä?   Pitkä hiuksiset sällit naurahtelivat terassilla paikallis vitseille, joita sisäpuolelta kantautui laulun mukana.  Tilasin valkoviiniä lasillisen. Valitsen useasti sen makean version, koska... Noh satuin pitämään siitä enemmän kuin kuivasta mauttomasta juomasta.  Pohdin.  Mitä jos olisimme olleet tässä baarissa kahden? Olisimmeko tanssineet viimeiseen asti? Olisitko pyytänyt minua tanssimaan keskelle tanssilattiaa intohimoisen viimeisen hitaan?

Syntinen Askel 3/5

  Puhelin värähtää.  Käännän katseeni yöpöydälleni ja näen tuon tatuoidun muukalaisen nimen ruudulla. Yksi uusi viesti.  Huokaisen syvään. Kehoni nauttii syvästä pelosta, jännityksen tunteesta. Minä hieman tärisin.  Menen seisomaan ikkunan luokse. Katson kadulle verhojen välistä, mutta en näe siellä ketään. Tyhjä ja pimeä tie jatkui jatkumista yksin yksinäisyydessään. Valo vilkkuu yhä puhelimen näytöllä, mutta en käännä katsettani siihen kuitenkaan. Kuulen auton äänen, mutta se katoaa yhtä nopeasti kuin valomerkki kännykästäni. Huokaisen toistamiseen. Katselen yhä tielle ja näen parkissa mustan ajoneuvon. Ikkuna aukenee ja tatuoitu käsi näkyy jälleen. Muukalainen oli palannut.  Mietin lähikuukausia ja sitä kuinka nopeasti aika on vierähtänyt eteenpäin. Vasta äsken oli kiimainen ja kuuma kesä ja tämä likka kulki minihame päällä korkkareissa katuja kesäyön hämärinä pikkutunteina. Yhtäkkinen syksyn tulo, vesisateet ja pimenevät illat saivat minut jonkinlaiseen syysmasennuksen partaalle. M