Huokaisen syvään.
Minä tiedän kyllä... Sinun on täysin turha varoittaa minua. Mollata käytöstäni. Huutaa perääni saati raivota kokonaisen kylänpahasen nähden.
Tatuoitu rikollinen tekee sen kuitenkin, pyytämättä.
 |
| Syntinen KorkkariNaikkonen |
Käännän katseeni maljakkoon, jonka kukat ovat täysin lakastuneet. Ne eivät olleet enää mitään. Elottomaksi muuttuneet, kauniit ja punaiset rakastajattaren ruusut eivät lohduttaneet ketään. Pimeä Maantie oli niellyt kaiken elävältä eikä kukkakimppuja saati itse naista voinut enää pelastaa.
Astelen mustassa silkkisessä aamutakissa yksiössäni ja yritän olla järkevä. Katson kuitenkin avainta pöydälläni, joka muistutti minua yksinäisyydestä.
Oma oli päätökseni, tiedän sen. Mutta jos olisin jatkanut pidempään tätä vaarallisen syntistä peliä olisin jo tuhon oma. Muukalainen katsoo minuun, mutta on sanomatta mitään. Vetää vain lisää ja lisää myrkkyä keuhkoihinsa ja puhaltaa sen ulos savupalloina.
"Tiedän" kommentoin ja katsoen takaisin.
Ympärillä oli vain rajua hiljaisuutta, mutta kiellettyjä katseita sitäkin enemmän.
Palaan takaisin avaimeen. Olin jälleen yksin vaeltamassa ympäriinsä asunnon laidasta laitaan.
Tatuoitu ja vaarallinen Muukalainen jätti yhtälailla minuunkin syvän ja polttavan jäljen.
Muukalainen oli niitä miehiä, joiden perään ei soiteltu saati turhia kyselty. Elin vain niitä seikkailun hetkiä joita kohtalo minulle antoi. Jos totta puhutaan niin näistä korteista minä pidin. Annoin hänen sekoittaa tarkoituksella ja tahalleen viatonta pakkaani.
Syntiset silmät tuijottivat minua. Nostan keskarini pystyyn, sillä en tiennyt miten reagoida tuon miehen sanattomiin viesteihin...
.
.
.
Minun oli opeteltava selviämään ilman tuota tatuoitua, möreä-äänistä ja komeaa miestä. Tukea ja turvaani joka oli melkein jokaisella hetkellä läsnä elämäni tarinassa.
Minun täytyi. Uusi aika. Uusi alku. Tahdon ajatella kaikkien näiden syntisten ajatusten keskellä tämän olevan yksi paskamaisimmista sekä huonoista ideoistani järkevin.
Lähteminen oli paras ratkaisu. Halusin vihdoin ja viimein kirjoittaa musteella syntisen pisteen näille kirotuille tarinoille. Ja vaikka sisimmässäni uskon Muukalaisen tietävän askeleistani toisessa kaupungissa niin tahdoin yrittää selviytyä kaikista uusista haasteista kuin aikuinen nainen.
Toinen syntinen askel oli otettu. Minä puolestani vajosin Pimeälle Maantielle johon tipahti punaisen röökin jämät.
°OMISTETTU ELÄMÄNI MUUKALAISELLE, PARHAALLE YSTÄVÄLLENI HUBBIKSELLE°
P. S Tämä blogissa oleva tarina on faktaa ja fiktiota. Lupaathan käyttää mielikuvitusta, huumoria sekä kykyä suodattaa tarinan yksityiskohdat toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos? Älä myöskään ota kaikkea liian kirjaimellisesti, sillä tämähän on vain yksi tarina muiden joukossa. KIITOS!
LUE KAIKKI OSAT
Pimeän Maantien, Pahoja Askelia - kaikki osat löydät Korkojen Kapinan Blogista:
1. Pimeän Maantien - pilottijakso
2. Liekeissä VAI LIEKEISSÄ?!
3. Koukussa
4. Ota minut, ota minut
5. Tatuoitu ja vaarallinen Muukalainen
6. Sinä omistat minut
7. Muukalaisen kosketus
8. Muukalainen lähelläni
9. Kiimassa
VIIMEINEN
10. Syntinen peli
KIITOS kaikille kommenteista koskien tätä tarina- kokoelmaa!
Kommentit
Lähetä kommentti